Valtion Viinamainos

Jälleen kerran alkoholin mediamainostus on liikkeellä. Kieltolain jälkeen on Suomen alkoholilakeja muuteltu toistuvasti ja niitä on minun elinikäni aikana puitu niin usein, että en muista yhtään viikkoa jolloin alkoholi ei olisi ollut otsikoissa.

Tapa, jolla alkoholista puhutaan Suomessa ja sen väkipakolla otsikoissa pitäminen vain pitää alkoholin tabu-asemassa. Nyt Helsingin Sanomissa kauhistellaan, kun olutpullon hinta on tippunut vuodenvaihteessa tulleen uuden lain myötä. Laki merkitsee, ettei oluesta voi antaa enää paljousalennusta. Ilmeisesti laki myös merkitsee, kuten Risikko korosti, ettei yksittäin myytävä olutpullo voi olla halvempi kuin monipakkauksissa myytävä.

En usko, että alkoholin hinnalla on muuta kuin hetkellisiä vaikutuksia. Kun alkoholipolitiikkaa muutetaan viikottain, on ne hetkelliset vaikutukset jatkuvia. Suomessa ei uskalleta odottaa mitä tapahtuu. Kun alkoholiveroa laskettiin, ei mennyt montaa viikkoa kun kauhisteltiin, kuinka alkoholikulutus kasvoi. Yllättäen. Muutaman kuukauden jälkeen jo luovutettiin ja vaadittiin uudestaan muutosta. Ei kulutus tasaannu viikoissa. Uusi on aina hienoa. Kyllä se arki palaa.

Aloitetaan vaikka siitä, että alkoholimainontaa voisi helpottaa jottei valtion ja uutislehtien tarvitse enää isoin otsikoin mainostaa "uutisina". Tulee halvemmaksikin veronmaksajalle kun mainosrahat menevät alkoholituotteita myyvän yhtiön, eikä valtion kassasta.

Itse asun Alankomaissa, jossa lähikaupastani saan puolen litran nelosoluen hintaan 33 centtiä. Kori lähtee hieman alle kahdeksalla eurolla. Kaupan kalleinkin olut on siinä 90 centin paikkeilla. Mikäli ostan oluen joka maksaa €1.1 - €1.4, niin oletan, että se on Belgialainen erikoisolut, joka on valmistettu munkkiluostarissa joka vuoden seitsemännen maanantain aamukasteesta.

Silti Alankomaissa ei juoda niin hillitöntä määrää. Eikä varsinkaan kerralla. Miksi? Alkoholi on arkista. Ruo'an kanssa ei ole ongelma juoda olutta, ilman että tarvii toinen ottaa tai että pöytäseurue ihmettelee kuinka sitä nyt keskellä päivää juodaan.

Eurooppaa paljon kiertäneenä voin sanoa, ettei missään muualla, kuin Pohjoismaissa ole alkoholista tehty jotain ihmeellistä ja erikoista. Suomalainen kun juo illan aikana koko korin olutta, on tämä "kova jätkä". Espanjalaisessa seurueessa kun juo koko korin tai muutaman pullon viiniä, niin espanjalaiset katsovat, että "kuka tuo moukka on?" Suomessa alkoholi vaan pidetään itsetarkoituksellisena, kun muualla alkoholi on illanvieton oheistarvike.

Mikäli tätä hysteeristä eessun taassun venkslaamista ei lopeteta, ei tule suomalaisten juomatavatkaan muuttumaan. Valistus toimii paremmin, kuin pakotus.

Vihje Kalle Isokalliolle

Luin Kalle Isokallion kolumnin Iltalehdestä, jossa hän puhui eläkkeiden hinnoista.

Erityisesti tämä kohta:

Jos jonain teoreettisena viikkona Lilius ja kaksikymmentä sorvaria siirtyisi eläkkeelle, mikä olisi tuolla viikolla eläköityneiden keskimääräinen eläke? Oletetaan että Lilius saa 60 000 euroa ja sorvarit 3 000 euroa kuussa sitä eläkettä. Tuolla viikolla eläköityneiden keskieläke on silloin 5 700 euroa kuussa, eli keskieläkkeet ovat nousussa. Niiden kahdenkymmenen sorvarin mielestä eläke ei kuitenkaan ole 5 700 euroa, vaan se on edelleen se 3 000 euroa kuussa. Mutta minkäs teet, kun tilastot kertovat toisin?

Tässä puhutaan siis normaalin keskiarvon (aritmeettinen keskiarvo) sijaan mediaanista? Hyvä idea, mutta mielestäni painotetulla keskiarvolla voitaisiin saada tarkempi tulos.

Mutta parahin Kalle, en suotta pidättelisi hengitystäni median keskiarvolaskujen muuttumiseksi korrektimpaan suuntaan. Olen jo useasti tuskastellut median lukuarvojen osaamattomuuden kanssa. Jopa kirjoittanut asiasta englanninkieliseen blogiini.

Päivän Aforismi Pt.1

Taistelin itseäni vastaan eilen. Hävisin ja voitin, yksin tein.

Lehdistö sekoilee taas

Paris jää ilman jättiperintöä

Isoisä Barron Hilton aikoo lahjoittaa lähes kaiken biljoonaomaisuudestaan hyväntekeväisyydelle.

(RETNA)Paris Hilton menettää perinnöstään suuren siivun, mikäli hänen isoisänsä toteuttaa aikeensa. Barron Hilton, 80, kertoi keskiviikkona aikovansa lahjoittaa peräti 97 prosenttia 2,3 biljoonan dollarin (noin 1,6 biljoonaa euroa) omaisuudestaan
hyväntekeväisyydelle, kertoo Reuters.

Ainaskii biljoona gaziljoonaa saa. Voitaisiinko sopia ihan yhteisesti lehdistön kanssa, että käytetään kuitenkin oikeita numeroita? Ihan vaan ne perus, kymmenet, sadat, tuhannet, sadattuhannet, miljoonat, miljardit...

Aarno Laitinen kirjoitti hyvin?

Luin Aarno Laitisen 21.12.2007 kolumnin Iltalehdestä ja kummallisesti totesin itsekseni, että mieshän kirjoitti hyvin. En taida sen kummemmin kommentoida, kuin että pohjustukseksi kannattaa lukaisa vanha englanninkielinen kirjoitukseni The New-Untouchables.

Allekirjoittaisin kaiken mitä Aarno kirjoituksessaan mainitsee, vaikken heti sota-ajan jälkeen ollutkaan elossa. Olen pienen elämäni aikana kuitenkin itsekin nähnyt juuri tämänsuuntaista kehitystä.

Aarnon kirjoitus tässä:

Me pullamössölapset
21.12.2007 23:02

En ymmärrä, miksi nykynuoria on ryhdytty pilkkaamaan pullamössösukupolveksi. Alkuperäinen pullamössösukupolvihan olemme me, sodan aikana syntyneet.

Pulamössölle löytyy kunniallinen selitys. Olin viisivuotias, kun sain ensimmäisen kerran maistaa karamellia. Vanhassa Messuhallissa oli jokin tapahtuma, jossa arvottiin pieniä makeispusseja ja me lapset pääsimme tutustumaan kovakuoriseen, hillotäytteiseen karamelliin.

Makeiset korvasi sitä ennen pullamössö. Kahviin mössättiin äidin leipomaa pullaa, sokeria ja kermaa. Sitäkin syötiin säästeliäästi, sillä kahvi ja sokeri olivat pitkään kortilla. Nykynuoret tuskin edes tietävät, mitä on pullamössö, eivätkä heidän äitinsä, nämä uupuneet ura- ja tasa-arvonaiset osaa enää leipoa. Pullan tuoksu on suurimmalle osalle täysin tuntematon.

Vuosiin en ole nähnyt enää lapsia yksinään perheen ruokaostoksilla. Lapsilla ei voi enää teettää mitään arkisia askareita. Me helsinkiläislapset kadehdimme 50-luvun espoolaiskoululaisia, jotka muiden maalaisten tapaan saivat joka syksy kaksi päivää perunannostolomaa.

Lapset olivat silloin yleistä työvoimaa ilman että siinä nähtiin mitään pahaa. Vieläkin huomaa eduskunnan uima-altaassa sen, että Keskustan kansanedustajat ovat ylivoimaisesti huonoimpia uimareita, sillä ei heillä ollut lapsena aikaa sellaiseen turhuuteen kuin uimarannoilla vetelehtimiseen. Heitä käytettiin kotitiloilla lapsityövoimana.

Hyviä hiihtäjiä he kyllä ovat, sillä kouluun piti hiihtää, kun siihen aikaan ei lapsia viety susien ja karhujen pelossa taksilla kouluun.

Talven kohokohtia oli se, kun meri jäätyi yhdessä yössä äkillisen pakkasen jälkeen ja pääsimme sileää jäätä pitkin luistelemaan Harmajalle, kun laivoja ei tullut. Merimies-Unionin puheenjohtaja Niilo Wälläri piti lähes joka talvi huolen siitä, että laivarailot jäätyivät umpeen ja pääsimme hiihtämään kauas ulkomerelle. Äitien varoituksia uhmaten railot ylitettiin hyppimällä jäälautalta toiselle.

Sodanjälkeiset pulavuodet aiheuttivat sen, ettei ruoka-asioissa voinut nirsoilla. Mutta joskus tuntuu, että monet ruoat olivat herkullisempia kuin nykyisin. Siassa oli 3-4 sentin silava. Omenat olivat maukkaita. Mehut ja hillot maistuivat marjoilta. Kaupasta sai aamuseitsemältä rapeakuorista lämmintä leipää. Maito maistui maidolle, sillä silloin kurri juotettiin vasikoille. Vieläkin on ikävä pula-ajan kananmunia, jollaisia sai vain maataloista. Suolaista kutunjuustoa ei saa enää mistään.

Kevytlevitteet ja ns. terveystuotteet olivat tuntemattomia. Ruoka tehtiin kotona alusta loppuun itse, sillä einekset ja muut puolivalmisteet olivat tuntemattomia.

Ruokapöydässä oli sorsaa, metsoa, teertä, pyytä, hirveä, peuraa ja kalaa. Salametsästys ja -kalastus korvasivat korttikauden niukkuutta. Kun isoisä kuoli, sain Kangasniemen vallesmannilta hänen haulikkonsa, joka oli takavarikossa, kun ukko ei kunnioittanut metsästysaikoja Savon korvessa. Sata vuotta vanha yksipiippuinen Husqvarna on siivouskomerossani vieläkin muistona pula-ajalta, mutta sen ansiosta meillä syötiin paljon herkullisemmin kuin nykyisenä einesaikana.

Melkein jokaisessa Helsingin korttelissa oli pikkuleipomo, josta sai tuoretta leipää, ja kalakauppa, josta sai tuoreita, lihavia silakoita. Mateen mäti oli lähes ilmaista.

Kun katselee markettien ankeita muovipussileipiä, onnettomia liha- ja kalatiskejä, tulee ikävä vanhoja huonoja aikoja. Pari päivää sitten valitin kaupassa, ettei hyllyssä ole pitkään aikaan ollut jauhoja joista voi leipoa joululimpun. Lupasivat hankkia, mutta tuskinpa keskusliike sitä ennen joulua toimittaa. Mutta eihän siellä ollut hiivaakaan.


AARNO LAITINEN

Hyvää Itsenäisyyspäivää

Hyvää Yhdeksättäkymmenettä Itsenäisyyspäivää, Suomi!

Sen kunniaksi tein vektorikuvan. Tämä on käsin tehty, pelkällä tekstieditorilla, ilman minkään ulkopuolisen ohjelman apua. Mallia katsoin, mutta mitat ovat päästäni.

Ohjeet:
1. Kopioi alla oleva teksti tekstieditoriin.
2. Tallenna se nimellä suomi.svg - Huomio! Tiedostopäätteen tulee olla .svg joka tarkoittaa sitä, että voit joutua vaihtamaan tallennusvalikossa tiedostotyypiksi "Kaikki *.*".
3. Kaksoisosoita tiedostoa, tai avaa se internet selaimessasi.

Aloita kopioiminen tämän rivin jälkeen.


<?xml version="1.0" encoding="UTF-8" standalone="no"?>
<!-- Created with Notepad by Sami Rautiainen -->
<svg
xmlns:svg="http://www.w3.org/ 2000/svg"
xmlns="http://www.w3.org/2000 /svg"
version="1.0"
width="800"
height="500"
id="itsenaisyys">

<path
style="fill:#ffffff;stroke:#0 00000;stroke-width:0.5"
d="M 0,0 L 800,0 L 625,180 L 625,315 L 800,500 L 0,500 L 0,0 z"
id="pohja" />
<path
style="fill:#003580"
d="M 0,180 L 625,180 L 800,248 L 625,315 L 0,315 L 0,180 z"
id="vaaka" />
<rect
width="135"
height="500"
x="210"
y="0"
style="fill:#003580"
id="pysty" />

<rect
width="131"
height="131"
x="212"
y="182"
style="fill:#d81e05"
stroke="#fcd116"
stroke-width="4"
id="keski" />

<!-- If fonts give you trouble, delete between these lines. BEGIN -->

<text><tspan x="245" y="210" font-family="'arial'" font-size="22">Suomi</tspan>< /text>
<text><tspan x="242" y="240" font-family="'arial'" font-size="22">Finland</tspan ></text>
<text><tspan x="234" y="270" font-family="'arial'" font-size="22">90 Vuotta</tspan></text>
<text><tspan x="230" y="300" font-family="'arial'" font-size="22">6.12.2007</tsp an></text>

<!-- If fonts give you trouble, delete between these lines. END -->

<path
style="fill:#003580"
d="M 84,10 L 126,10 L 116,79 L 185,69 L 185,111 L 116,101 L 126,170 L 84,170 L 94,101 L 25,111 L 25,69 L 94,79 L 84,10 z"
id="risti"
/>
<text><tspan
x="736"
y="490"
font-family="'arial'"
font-size="14">Sami</tspan>
</text>
<path
style="fill:#fcd116"
d="M 111,10 L 126,10 L 124,22 L 111,22 L 111,10 z"
id="hakayla"
/>
<path
style="fill:#fcd116"
d="M 185,96 L 185,111 L 173,109 L 173,96 L 185,96 z"
id="hakaoik"
/>
<path
style="fill:#fcd116"
d="M 99,170 L 84,170 L 86,158 L 99,158 L 99,170 z"
id="hakaala"
/>
<path
style="fill:#fcd116"
d="M 25,84 L 25,69 L 37,71 L 37,84 L 25,84 z"
id="hakavas"
/>

<rect
width="12"
height="160"
x="99"
y="10"
style="fill:#fcd116"
id="keltis1" />
<rect
width="160"
height="12"
x="25"
y="84"
style="fill:#fcd116"
id="keltis2" />

<circle r="20" cx="104" cy="90" style="fill:#fcd116" />

</svg>

Rakkaus maksaa 630 Euroa

Suomalainen rakastaa lähimmäisiään Jouluna™ keskimäärin 630 eurolla, joista varsinaisiin rakkaudenosoituksiin kuluu 350 euroa, ilmenee nykypäivän mediasta, sekä pankkien teettämistä tutkimuksista.

Asioihin, joilla ei varsinaisesti aneen oston kaltaisesti suoranaisesti osteta rakkautta, kuten ruoka ja vaatteet, käytetään vain 250 euroa.

Eniten lähimmäisiään rakastavat 26-39 vuotiaat, jotka arvelivat ostavansa 450 eurolla rakkautta. Nordean rakkaudenmittaaja Tarja Svartströmin mukaan tämä johtuu useimmiten siitä, että vanhemmat haluavat ostaa lastensa rakkauden.

Sen sijaan yli 68-vuotiaat ovat jo varmempia lähimmäistensä rakkaudesta ja ostavat vain vähän reilulla 300 eurolla lisärakkautta.

Ruotsalaiset rakastavat lähimmäisiään noin 40 eurolla vähemmän, kuin suomalaiset. Eniten rakkautta löytyy Norjasta, jossa rakkauteen käytetään 1100 euroa.

Alkuperäinen uutisartikkeli:

Suomalaiset käyttävät jouluun keskimäärin 630 euroa

Suomalainen käyttää
jouluun keskimäärin 630 euroa, josta joululahjoihin kuluu 350 euroa., ilmenee
tänään julkaistusta Nordean pohjoismaisesta kuluttajatutkimuksesta.
Muihin joulun hankintoihin kuten ruokaan ja vaatteisiin kuluu keskimäärin 250 euroa. Eniten joululahjoihin käyttävät 26–39-vuotiaat, jotka arvelivat käyttävänsä
niihin 450 euroa. Nordean kuluttajaekonomisti Tarja Svartströmin mukaan tämä johtuu useimmiten lasten lahjoista, joihin kuluu enemmän rahaa.

Sen sijaan yli 68-vuotiailta kuluu joululahjoihin vain reilut 300 euroa. Moni suunnittelee ennakolta lahjoihin käyttämänsä rahat. Joulubudjetin ilmoittaa
tekevänsä vajaa puolet, vaikkakin joka viides tunnusti jouluun kuluneen viime vuonna suunniteltua enemmän rahaa.

Suurin osa rahoittaa jouluostoksensa palkallaan, mutta myös veronpalautusrahoja käytetään joulun rahoittamiseen. Vain harva ottaa joulua varten lainaa. Suomalaiset käyttävät jouluun enemmän rahaa kuin vaikkapa ruotsalaiset, jotka käyttävät jouluun keskimmärin 590 euroa. Eniten käyttävät norjalaiset, joilta kuluu peräti 1 100 euroa.

Kaikissa Pohjoismaissa naiset käyttävät rahaa lahjoihin enemmän kuin miehet, mutta miehet puolestaan osallistuvat hieman suuremmalla summalla muihin jouluhankintoihin. Tutkimus tehtiin nyt toisena vuonna perättäin Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Siihen haastateltiin noin tuhatta ihmistä kussakin Pohjoismaassa marraskuun lopussa.