Riitta Junnilalta loikkii sammakoita suusta

Luin juuri Iltalehteä ja siinä kerrottiin kuinka vihainen isä oli tullut koululle räyhäämään.

Ei siinä mitään, mutta mikä on mielenkiintoista on se, että edelleen tämä ei mielestäni ole ihan lehtiuutisen arvoinen juttu. Paitsi nykyisessä yhteiskunnassa, jossa normaalista tehdään hysteerisellä tavalla epänormaalia. Siitä syystä tämän ala-asteen rehtori, Riitta Junnilan kommentti on loistava esimerkki sammakosta, joka ei saa lipsahtaa suusta:

Rehtorin mukaan isä oli epäillyt, että hänen lastaan kiusataan. Isä ei ollut aikaisemmin kertonut epäilyistään luokan omalle opettajalle, vaan tilanne tuli koululle yllätyksenä.

- Ei se ollut vakavaa kiusaamista, vaan ihan tavallista poikien nahistelua, Junnila selvittää.

Ei näin saa sanoa. Jos jokin kiusaaminen ei ole vakavaa, vaan ihan tavallista poikien nahistelua, se voisi johtaa siihen, että lapsilla nahistelua tapahtuu oikeassakin elämässä. Ja tällöin lapsi voi ehkä oppia nahistelusta jotain. Tämä voi pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että lapsella on aikuiseksi kasvettuaan työkaluja käsitellä myös negatiivisia asioita. Tähän emme voi päästää yhteiskuntaa enää. Miten käy esimerkiksi mielialalääkemarkkinoille jos jokainen lapsi kasvaisi tasapainoiseksi aikuiseksi?

Lapsille ei saa antaa mahdollisuutta oppia selvittämään asioita itse. Silloin kun itse olin koulussa, pienemmät nahistelut annettiin olla tai tuli jälki-istuntoa riitapukareille - molemmille. Vakavempaan, itse koulukiusaukseen kyllä puututtiin, mutta nahistelut otettiin nahisteluina. Valitettavasti luokaltani kasvoi myös johtotehtäviinkin yltäneitä ihmisiä. Kouluni epäonnistui työväen kasvatuksessa.

Työnantajana kyllä haluaisin alaisekseni sellaisen ihmisen, joka on kasvatettu välttämään konfliktia ja jolta puuttuu kaikki työkalut puolustaa itseään - kun kerran aina on ollut opettaja tai joku viranomainen suojaamassa. En minä mitään hyväntekeväisyyskauppaa rakentaisi. Siksi on aivan loistavaa, että kasvatamme lapset juuri näin kuin nykypäivänä teemme. Odotankin innolla, että nämä nykyiset ala-astelaiset alkavat olemaan siinä iässä, että voivat tulla minulle töihin. Ja töitä saavatkin tehdä. Olemattomalla korvauksella.

Itsetunto haittaa nyky-yhteiskunnassa.

Luun kasvatusta ja lihastulostimia

Luin taas lehtiä. Suomessa ollaan ensimmäisenä maailmassa saatu kasvatettua yläleu'an luuta potilaan omista kantasoluista.

Tämä alkaa olemaan loistavaa. Vaikka suosinkin elintenluovutusta, niin toivon mukaan kun tämä tästä kehittyy voimme saada kasvatettua omat varaosat. Ei tarvita sydämenluovuttajia, eikä pitkiä jonotusaikoja.

Muutenkin tieteessä ollaan tällä saralla päästy pidemmälle. Luin jokin aika sitten, että tiedemiehet ovat onnistuneet konvertoimaan tavallisen mustesuihkutulostimen siten, että he pystyvät tulostamaan kuvioita bakteereilla, jotka elävät, muodostaen elävän tulosteen.

Myöskin mieleeni iski tutkimus lihaskudoksen kasvattamisesta laboratoriossa. Vaikka tämä menee hieman Avaruuden Kauppamiehet kirjan Chicken Little tyyliseksi, voisi tämä silti olla loistava tapa ruokkia maailmaa. Pallo alkaa olemaan täynnä ja ruoka tulee olemaan yksi suurimmista ongelmista tulevaisuudessa. Jo nykyinen kasvatustapa on erittäin epäinhimillinen eläimille, joten tällä saa lihansyöjän lihanhimon tyydytettyä ilman, että sillä eläimiä rääkätään. Mitä suuremmaksi lihantarve kasvaa populaation kasvaessa, sitä tehokkaammin joudumme kasvattamaan ja sitä mukaa kasvatettujen eläinten elinolot heikkenevät.

Toivottavasti näistä kaikista saadaan aikaan jotain hyödyllistä ja kustannustehokasta. Valitettavasti kustannustehokkuus on se kärkiasia.

Odotankin aikaa, jolloin kantasoluista otetulla näytteellä voidaan suoraan tulostaa paikalleen luut ja pienestä näytteestä uusi sydämen osa, samalla kun ravintolassa tulostetaan pihvi lautaselle.

Taas outo uni

Taas kerran näin oudon unen. Tällä kertaa pakko laittaa suomenkieliselle puolelle, sillä se sisältää referenssejä, joita ei ulkomaalainen ymmärrä.

Jostain mielen syövereistä pukkasi lentomatkaa varmaan. Olimme vanhan suomalaisen kaveriporukan kanssa menossa lentokoneella jonnekkin. En muista mihin lento oli menossa. Mutta naamat oli vanhat tutut. Koko kone oli täytety juuri niillä idiooteilla, joiden kanssa tuli Helsingissä juotua Karhu poikineen.

Kone oli leveä, isot istuimet ja niitä oli toisella puolella neljä vierekkäin, toisella kolme. Penkit olivat samanlaiset kuluneet kangaspenkit, kuin Elokuva-arkiston. (Ellei niitä ole uusittu viime vuosien aikana.) Tosin ne olivat kuluneen viininpunaiset. Eri alueet oli eroteltu puuhelmiverhoin.

Istuimme jokaisella muovikassillinen Karhua mukana paikoillamme omalla alueella ja mölysimme. Lentoemo (saako tuota sanaa enää käyttää nykypäivänä, ettei joku radikaaliryhmä hermostu?) tarjoili kahvia ja meidän alueen läpi mennessään ei edes pysähtynyt, kun näki jokaisella olutpullon.

Sitten tuli kuulutus kun lentokapteeni laitteli koneita käyntiin. Iku Viitanenhan se siellä. Selosti TPS-Kärpät ottelun väliaikatuloksia siinä välissä kun kertoi mihin olimme menossa, mihin korkeuteen noustaan, mikä on sää, suunta ja nopeus... Hirveässä jurrissa. Pelotti. Sanoin eräälle kaverille, että nyt on joku pielessä, ja voisin ottaa seuraavan lennon. Naurahti. Muutkin yhtyivät siihen ja sanoivat, että istu nyt alas vaan. Rupesin hermostumaan, kun laidalta toiselle tämä Iku Viitanen koitti saada konetta kiitoradan päähän.

Nousin ylös ja sanoin, että kyllähän täältä pois pääsee. Muut sanoivat, että istu nyt tai muuten lennät ulos täältä. Sitähän halusin, mutta samassa lentoemo istutti minut penkkiin. Melko jykevällä otteella niinkin hento ihminen tarrasi olkapäästä.

Kone lähti eteenpäin edelleen horjuen ja vaappuen ja vauhtia ei tainnut olla riittävästi - ainakaan mielestäni. Kun eturengas nousi, niin heräsin.

Harmi.

Karmeaa!

Vaikka yleisesti valitankin siitä, kuinka valtion avustuksella media pitää alkoholia ehdoin tahdoin otsikoissa, niin nyt on minunkin vuoroni!

Helsingin Sanomat kertovat, että Kuorma-auto kolaroi viinalastissa Kehä III:lla.

Tässä kohdassa alkoi yhtäkkiä Vesku Loirin laulama Lääketieteen Opiskelijan Epätoivo -nimisen kappaleen loppukohta yli suositellun 85 desibelin voimakkuudella pääni sisällä.

Suomessa asuessani olen asunut mm. Heikinlaaksossa noin parisataa metriä tapahtumapaikasta! Ei olisi tarvinnut edes autolla käydä katsomassa josko siellä olisi pari ehjäksikin jäänyt, ennen kuin palokunta tulee sotkemaan tilanteen!

Voi tuskaa! Voi epäonnea! Miksen ollut paikalla?

Ja se kaikki olikin pilaa!

Pedofiili puun takana! Susi, susi, susi!

Lapset eivät nahistele, vaan pahoinpitelevät toisiaan! Susi, susi, susi!

Vanhemmat eivät nosta polvelle ja ojenna lastaan oikein isän kädestä, vaan törkeästi pahoinpitelevät lastaan! Susi, susi, susi!

Hysteria iski jälleen. Mainitsin tuossa hetki sitten, että "silloin, kun minä olin nuori" niin ei pikkupoikien välisistä nahisteluista lehdissä juteltu. Jos koulussa olin tappelussa, niin eipä siitä rikosilmoitusta tehty, vaan kotona tuli ympäri korvia kun ei oltu käyttäydytty.

Jos kaikki tuommoinen nahistelu aiotaan poistaa ja tehdä maailmasta THX1138 / Equilibrium -tyylinen paikka, niin kyllä siihen se pakollinen lääke tarvitaan. Ei nahistelua saa pois sillä, että laki sanoo niin. Pikkupojat eivät vielä pysty käsittämään mitä laki on. Ja vaikka pystyisivät, niin mitäpä poliisi siinä tekisi jos tekijä on alle 15-vuotias? Antaisi puhuttelun? Toimii ehkä kerran. Samalla syö auktoriteettiä vanhemmilta.

Kun normaalista nahistelusta tehdään epänormaalia ja vanhemman ojennus on pahoinpitelyä, jää jäljelle ainoaksi ratkaisukeinoksi poliisin kutsuminen. Sillä saa huomiota. Niin kuin nyt.

Kun tämä lastensuojelu on jo hysteeristä panikointia ja kaikesta pienestäkin nostetaan iso, maanlaajuinen jupakka, niin mitä sitten tehdään kun oikeasti joku paha asia tapahtuu?

Susi, susi, susi!

Lisää susia tulee, eikä ainoastaan metsistä. Mutta mikä niistä on Sepe?

Sammakoita loikkii Anne Frankin puun ympäri

Luin Helsingin Sanomia ja siinä kerrottiin, että Anne Frankin talo sijaitsee Keizersgrachtin kaupunginosassa. Itse en ole kuullut moisesta kaupunginosasta. Onko Helsinginkin lähistöllä Kehä I:n kaupunginosa? Tai Vantaanjoen kaupunginosa?

Erehdyksiä sattuu, mutta niin kauan kun on kanaalin nimi kirjoitettuna edessä ja maps.google.com toiminnassa, ei tällaista mokaa pitäisi sattua.

Kuten Googlen kartoista voi havaita, on Keizersgracht yksi niistä kanaaleista, jotka kiertävät Amsterdamin keskustan ympäri. Se sijaitsee Prinsengrachtin ja Herengrachtin välissä. Eli kanaalit ovat Prinssin-, Keisarin- ja Herrankanaali.

Miksei minun toilailuista kirjoiteta lehdissä?

Luin lehdestä, että pari isompaa poikaa oli heittänyt 7-vuotiaan jäihin! Kauheaa!

No on se. En sitä kiellä. Mutta onko se nyt niin iso asia, että maanlaajuisessa lehdessä puidaan jotain yksittäistä kiusaustapausta?

Itse pikkupoikana otti naamariin urakalla. Eikä siitä kukaan kirjoittanut edes parin rivin juttua paikallislehden mielipidepalstallekkaan.

5-6 vuotiaana olen ollut suljettuna jäiseen lumilinnaan. Pääkaupunkiseudulla kerätään lumet niihin paikkoihin mihin mahtuu ja niistä välillä kasvaa niin isoja kasoja, etten ymmärrä miten niillä traktoreilla saa lumen niin korkealle. Semmoiseen oli rakennettu linna isojen poikien toimesta. Ja syvä vankityrmä, ilmeisesti. Menin katsomaan ja he telkesivät sinne minua suuremmalla lumipallolla ja tilkitsivät sen pallon sen ovensuun eteen. Menivät naureskellen pois, kuulin äänistä. Onneksi se oli kaivonmallinen, että sieltä ihan tunnissa kahdessa sain työnnettyä itseni ylös, kun ne reunat oli varmuuden vuoksi kynttilällä jäädytetty. Miksei tämä tapaus ollut lehdessä?

Jäihin heittely oli arkipäivää. Höh. Mentiin vapaaehtoisestikin leikkimään heikoille jäille.

Eikö tuollakaan toimittajalla ollut oikeasti mitään uutista kirjoitettavana? Vai onko juuri saanut ylennyksen paikallisesta ilmaisjakelulehdestä oikein Iltikseen?