tiistai 5. helmikuuta 2008

Riitta Junnilalta loikkii sammakoita suusta

Luin juuri Iltalehteä ja siinä kerrottiin kuinka vihainen isä oli tullut koululle räyhäämään.

Ei siinä mitään, mutta mikä on mielenkiintoista on se, että edelleen tämä ei mielestäni ole ihan lehtiuutisen arvoinen juttu. Paitsi nykyisessä yhteiskunnassa, jossa normaalista tehdään hysteerisellä tavalla epänormaalia. Siitä syystä tämän ala-asteen rehtori, Riitta Junnilan kommentti on loistava esimerkki sammakosta, joka ei saa lipsahtaa suusta:

Rehtorin mukaan isä oli epäillyt, että hänen lastaan kiusataan. Isä ei ollut aikaisemmin kertonut epäilyistään luokan omalle opettajalle, vaan tilanne tuli koululle yllätyksenä.

- Ei se ollut vakavaa kiusaamista, vaan ihan tavallista poikien nahistelua, Junnila selvittää.
Ei näin saa sanoa. Jos jokin kiusaaminen ei ole vakavaa, vaan ihan tavallista poikien nahistelua, se voisi johtaa siihen, että lapsilla nahistelua tapahtuu oikeassakin elämässä. Ja tällöin lapsi voi ehkä oppia nahistelusta jotain. Tämä voi pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että lapsella on aikuiseksi kasvettuaan työkaluja käsitellä myös negatiivisia asioita. Tähän emme voi päästää yhteiskuntaa enää. Miten käy esimerkiksi mielialalääkemarkkinoille jos jokainen lapsi kasvaisi tasapainoiseksi aikuiseksi?

Lapsille ei saa antaa mahdollisuutta oppia selvittämään asioita itse. Silloin kun itse olin koulussa, pienemmät nahistelut annettiin olla tai tuli jälki-istuntoa riitapukareille - molemmille. Vakavempaan, itse koulukiusaukseen kyllä puututtiin, mutta nahistelut otettiin nahisteluina. Valitettavasti luokaltani kasvoi myös johtotehtäviinkin yltäneitä ihmisiä. Kouluni epäonnistui työväen kasvatuksessa.

Työnantajana kyllä haluaisin alaisekseni sellaisen ihmisen, joka on kasvatettu välttämään konfliktia ja jolta puuttuu kaikki työkalut puolustaa itseään - kun kerran aina on ollut opettaja tai joku viranomainen suojaamassa. En minä mitään hyväntekeväisyyskauppaa rakentaisi. Siksi on aivan loistavaa, että kasvatamme lapset juuri näin kuin nykypäivänä teemme. Odotankin innolla, että nämä nykyiset ala-astelaiset alkavat olemaan siinä iässä, että voivat tulla minulle töihin. Ja töitä saavatkin tehdä. Olemattomalla korvauksella.

Itsetunto haittaa nyky-yhteiskunnassa.

Ei kommentteja: