keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Suuri nestehuijaus saattaa päättyä

Älytön asiakkaiden kyykyttäminen vailla mitään järkevää perustelua saattaa väehntyä lentokentillä. Olen kirjoittanut tuosta älyttömästä nestekiellosta aikaisemminkin.

Ilmailuhallinnon turvapäällikön Kauko Lehtisen mukaan nesteiden kuljettamiseen puututaan jo senkin takia, että työtä halutaan helpottaa.

Lisäksi kehitteillä on uudenlaisia menetelmiä, joiden avulla valvontaa voidaan vähentää. Tarkoitus on myös keskittyä sellaisiin tavaroihin, jotka ovat oikeasti vaarallisia. Näitä ovat lähinnä sakset ja veitset.


Eli Ilmailuhallinnon turvapäälikkö Kauko Lehtinenkin myöntää, ettei tuo nestekielto ole oikeasti mikään turva-asia, vaan nyt halutaan USA:n pelleilyn sijaan keskittyä ihan vaan vaikka turvallisuuteen.

Kesti kauan, että Suomen Ilmailuhallinnolle kasvoi selkäranka. Nyt Suuren ja Mahtavan USA:n hallinto on vaihtunut, joten nyt on saumat koittaa vähän ottaa järkeä käteen. Ehkä se Obama muuttaa maailmaa.

lauantai 29. marraskuuta 2008

Mietelause kaksi

Aseta päälle Abstraktikerroin neljä.

Ei Pavlovin koira rollaattorin päällä hauku.

perjantai 14. marraskuuta 2008

Sauvakävely ja Lordi

Sauvakävely, tuo supisuomalainen tyyli, jossa pariskunta voi leikkisästi vaihtaa tuulipuvun takkeja ja olla eripari väriä silti näyttää "tiimiltä". Englanniksi tätä kutsutaan nimellä Nordic walking. Pohjoismaalainen kävely.Hyvä! Ei oteta tästä itse koko vastuuta vaan sysätään jotain muidenkin pohjoismaalaisten niskaan.

Saman voisimme tehdä myös Lordille. Listatkaamme heidät aina Abban kanssa mainiten, että voitto pohjoismaille on suuri asia. Näin näytämme ylpeytemme, mutta sysäämme samalla osan syksyn lehdistä myös naapureidemme pihamaalle.

keskiviikko 20. elokuuta 2008

Mättöö!

Ranskalainen ystäväni kävi viime viikonloppuna lomilla. Toi tuliaisia.

Nyt syön lihapiirakkaa. HK:n sinistä välissä, Oltermannia, Turun punasta sinappia ja jälkiruo'aksi leipäjuustoa lakkahillolla. Ehkä pari Marianneakin vielä.

Voi veljet!

lauantai 9. elokuuta 2008

Poikien ympärileikkauksesta Suomessa

Ympärileikkaus Suomessa.

Ne maat missä kyseinen toimitus on laillinen päättäköön itse. Siinä asiassa voimme kyllä keskittää energiaa suurempiinkin vääryyksiin, mitkä jätämme tällä hetkellä varjoon.

Mutta kotimaassa. Meidän kulttuurimme ja lainsäädäntömme pyrkii takaamaan lapselle mahdollisimman turvallisen ja koskemattoman kasvuympäristön.

Ympärileikkaus ennen laillista vastuuta on moraalitonta meidän yhteiskunnassa. Mikäli vanhemmat voivat päättää lapseen koskemisesta ympärileikkauksen kohdalla, niin mikä erottaa tämän fyysiseen olemukseen kajoamisen toisenlaisesta?

Ja samaan aikaan toiseen sukupuoleen kajoaminen ennen rikosvastuullista ikää on kielletty eikä sitä olla laillistamassa. Eikö tässä ollutkaan kyse tasa-arvoisesta turvasta? Onko toinen sukupuoli tasa-arvoisempi, kuin toinen kun on kyse fyysisestä koskemattomuudesta?

Missä tapauksissa lapseen saa kajota missä ei? Voimmeko olla edelleen YK:n jäsen ja ylpeänä kertoa, että olemme allekirjoittaneet sopimuksen lasten oikeuksista?

Mikäli vanhemmat haluavat viedä lapsensa lomalle alkuperämaahansa, emme tietenkään tätä voi estää. Mutta Suomessa toimittakoon Suomen tavoilla, Roomassa Rooman.

lauantai 2. elokuuta 2008

Pakkoruotsi ei ole riittävän pakollista

Kun olin peruskoulussa ja sen jälkeen lukiossa, en pitänyt pakkoruotsista. Lähes fanaattisesti välttelin kaikkea ruotsiin liittyvää. Hieman ironisesti noin kolmannes ystävistäni oli suomenruotsalaisia.

Koulussa ruotsi oli helppo aine. Kunhan näyttäytyy tunnilla riittävän usein ja osaa erottaa lauseet "den häst som springer" ja "den springande häst", niin saa todistukseen numeron seitsemän. Joskus jopa kahdeksan.

Englantini opin Leisure Suit Larrylta ja Clive Barkerilta. Aluksi. Armeijan jälkeen oli sekalaisia töitä ja opiskelua väärässä oppilaitoksessa. Lupasivat opettaa Tietojenkäsittely Tradenomiksi. Mutta koska meistä olisi tullut ensimmäisiä Tietojenkäsittely Tradenomeja, koko koulutussuunitelma oli hieman lapsenkengissä. Opiskelimme huomattavasti enemmän kirjanpitoa kuin tietojenkäsittelyä. Koska koulutus ei ollutkaan riittävän tietokoneita käsittelevää, motivaatio oli aika maissa. Päätin hakea uutta työtä, sillä silloiset kolme osa-aikaista duuniakaan evät olleet sitä mitä halusin tehdä.

Hain sekä osa-aikaista, että täysipäiväistä. Päätin, että jatkan kirjanpitokursseja, jos saan mielekkään osa-aikaistyön ja jos kokopäivätyön, niin tuo koulu saa jäädä. Eräs tietokoneyritys kiinnostui. Kävin teknisiä testejä ja muita kokeita. Jossain vaiheessa kuvioon tuli englannin kielen taidot. Ihmettelin hieman, mutta ajattelin, että amerikkalaisen yrityksen sisäinen kommunikointi tulee hoitaa englanniksi. Ja siitä syystä pitää englantiakin osata.

Soittivat tiistaina. Sain paikan. Sanoivat, että muuten kaikki on varmasti selvää, mutta työpaikka on Dublinissa, Irlannissa. Kysyivät olenko vielä kiinnostunut. No työpaikat mitä silloin oli, olivat sitä varten, että mahan saa täyteen ja vuokran maksaa. Ja opiskelupaikka oli väärä. En tiedä mitä kyseinen opiskelun haara nykyään on, mutta uskon sen olevan huomattavasti parempi melkein kymmenen vuoden harjoittelun jälkeen. Sanoin, että mikä ettei. Kysyivät tarvitsenko sittenkin mietintäaikaa. Olin varma, etten.

Kysyin koska pitäisi aloittaa. Sanoivat, että maanantaina. Haluanko lennot torstaille vai perjantaille? Auto, suurin osa huonekaluista, televisio, viitisen tietokonetta... niistä piti päästä eroon. Ja etsiä paikka muutamalle sadalle CD levylle. Jos vaikka sunnuntaina? Tavarat piti kuulemma hakea perjantaina, mutta lennon voi siirtää sunnuntaille. Joten pakkasin tavarani, myin ylimääräiset ja lähdin Irlantiin.

Vasta siellä opin oikeasti käyttämään englantia puhekielenä. Vaikka kommunikointi sujuu, on puhuminen aina opettavampaa kuin koulunpenkki. Silti, koulunpenkki antaa perustan. Kun ymmärtää kielioppisääntöjä, voi käyttää uusia sanoja helpommin. Kauhukirjallisuus ja tietokonepelit opettivat minulle sanastoa, mutta koulu opetti miten oppia uutta kielioppisääntöjen muodossa. Puhumaan oppi puhumalla.

Jossain vaiheessa matkaa jäin Alankomaihin. Huomasin, että Amsterdamissa asuessa ei opi puhumalla hollantia kovin helposti. Amsterdamissa asuu niin monta kansallisuutta. Varmasti jokaisesta maasta, ja muutamasta maasta, joita ei ole enää. Siksi kaikki puhuvat englantia äidinkielensä lisäksi. Ja koska ulkomaalaisena en ymmärrä paljoa ja puhun hassulla aksentilla, monet vaihtavat englantiin. Liikkeissä asioidessani pidän aika lailla niistä, joiden juuret ovat lähi-idässä. Jos puhun hollantia, he puhuvat minulle hollantia, kunnes sanon, etten pysy enää perässä. Liikkeissä asiointi sujuu, normaali keskustelu ei.

Tietysti kursseilla oppisi, mutta halusin oppia puhumalla. Luen joka aamu päivän sanomalehdet. Kun ymmärtää ääntämyksen ja lukee tekstiä, ymmärtää miten kieli rakentuu. Moni sana on kirjoitettuna eri, mutta lausuttuna hyvin lähellä englantia. Kuitenkin, lähes kaikki sanat, jotka eivät kuulosta englannilta näyttävät kirjoitettuna ruotsin kaltaisilta. Kieliopissa taas on hieman saksalaisia piirteitä.

Saksaa osaan hyvin vähän. Minulla oli saksalainen kämppäkaveri. Kun kuunteli tarinoita meidän kommelluksista, kun hän jutteli saksalaisten ystäviensä kanssa saksaksi ja muutaman kerran Saksassa lomaillessani osaan suurin piirtein saman verran saksaa, kuin hollantia muutaman vuoden asumisen jälkeen. Saksassa kun ei pärjää englannilla. Varsinkaan suurkaupunkien ulkopuolella.

Hollantia lukiessani näen koko ajan sanoja, jotka tiedän, että ovat samankaltaisia, kuin ruotsinkielessä. Ymmärtäisin monia sanoja huomattavasti helpommin, jos vain olisin lukenut ruotsia kunnolla. Tiedän, että tuo tarkoittaa samaa sekä ruotsiksi, että hollanniksi, mutta en vain tiedä mitä tuo sana tarkoittaa. Koulussa se opetettiin, mutta keskityin enemmän piirtämään pääkalloa vihkonkanteen. Ihan esimerkkinä verbi 'puhua'. Hollanniksi se on 'prata'. Mitä se on ruotsiksi?

Ennen kuin muutin pois Suomesta, en osannut arvostaa ruotsia. Mitä sillä tekee Ruotsin ja Närpiön ulkopuolella? Nykyään ymmärrän, että se olisi mahdollistanut hollannin kielen oppimisen vain kuuntelemalla. Harmittaa, että pitää mennä kursseille tai muuttaa Amsterdamin ulkopuolelle, vaikka ilmainen - pakollinen koulutus olisi ollut järjestettynä.

Ruotsinkursseista pääsee vain läpi liian helposti. Koska se on pakollista ja moni ei siitä sen takia pidä, opettajat katsovat vähän liian helposti läpi sormien. Ei, minun ruotsintaitoni eivät ole kahdeksikon luokkaa. Ei todellakaan. Mielestäni pakkoruotsi ei ole riittävän pakollista. EU:n myötä meidän tulee oppia kommunikoimaan muun Euroopan kanssa. Ja vaikka jokin tietty kieli ei kiinnostaisi, katso mihin kielipuuhun se kuuluu. Tarvitsetko muita kieliä samassa puussa?

Lopuksi täytyy kyllä mainita, että en syytä Suomen koululaitosta siitä, etten opi hollantia riittävän nopeasti. Oma laiskuus ja ruotsinkielen vastaisuus ovat ne suurimmat. Tiedän useammankin tapauksen ystäväpiiristäni, jotka ovat oppineet ihan puhuttavan hollannin samassa ajassa minkä minä olen täällä viettänyt. He ovat vain jaksaneet puhua hollantia myös silloin, kun toinen vaihtaa englantiin. Ainoastaan sitä kritisoin, että ruotsinkursseilta pääsee läpi aivan liian helposti ja sen takia, että osa suomalaisista on niin voimakkaasti sitä vastaan, niin että kielen opiskelua katsotaan vähän turhan helposti läpi sormien.

Silti, vastuu sinun oppimisesta on viime kädessä sinulla. Koulu vain yrittää pelastaa sinut itseltäsi.

torstai 26. kesäkuuta 2008

Ihmis(apina)oikeudellinen kompastuskivi

Espanja myönsi ihmisoikeuksia ihmisapinoille. Älkää välittäkö Helsingin Sanomien otsikosta, sillä Espanjalaiset oikeasti tarkoittivat ihmisapinoita, eivätkä apinoita. Valitettavasti tämänkaltainen virhe on järkyttävän suuri, kun liikutaan näillä vesillä.

Ihmisapinaprojektin sivuilla kuitenkin selvennetään, että ei kaikkia apinoita olla muuttamassa ihmisiksi. Ainoastaan ihmisapinoita.

Tässä tuleekin kiemurainen kompastuskivi. Mitä tällä sanamuodolla tarkoitetaan? Ihmisoikeuksia, "Ihmisoikeuksia", vai ihmisoikeuksien kaltaisia oikeuksia? Se, mitä ihmisapinaprojekti ajaa takaa, on hyvä idea. Mutta halutaanko samanlaisia oikeuksia, vai samoja oikeuksia? Liitetäänkö ihmisapinat mukaan ihmisten oikeuksiin, vai annetaanko niille oma luku lakikirjasta? Siinä on valtava ero.

Olen kyllä sen puolella, että eläinten kohteluun tulee kiinnittää huomiota. Oma mieleni vain miettii aina ensin, miten tätä voisi käyttää väärin. Kuten verkkoturvallisuuden käsittäminenkin lähtee siitä, miten voi murtautua suojattuun verkkoon, niin Homo Sapiens Sapiens sukuun kuuluvien ihmisten ihmisoikeuksien puolustuksellinen ajattelu tulisi aloittaa siitä miten lakien puitteissa voi ihmistä käyttää hyväksi. Kun aukot keksii, ne voidaan tilkkiä.

Minua mietitytti välittömästi lehtiartikkelin luettuani, että jos muuten ihmisapinalla on oikeuksia siihen, ettei kiduteta mm. sirkustempuilla tai eläinkokeilla, mutta esimerkiksi eläintarhaan saa vangita, niin mikäli tämä ihmisoikeuslaki on sama laki, eikä vain samanlainen laki, niin silloinhan liikutaan liukkailla jäillä. Mikäli simpanssilla ja ihmisellä on sama oikeus vapauteen, niin mikä estää minua vangitsemasta simpanssia ja ihmistä omaan eläintarhaani, kunhan molemmilla on hyvät oltavat siellä? Vai onko ihminen tällöin tasa-arvoisempi, kuin simpanssi tämän saman lakipykälän edessä?

Itse en tule allekirjoittamaan ihmisapinaprojektin vetoomusta oikeuksista, ennen kuin tiedän varmasti, että laki tulee olemaan eri, vaikkakin sisällöltään samankaltainen, kuin varsinaiset ihmisoikeuslait ja kunhan saan varmuuden, että näiden oikeuksia ei voida soveltaa missään muotoa ihmisten kohteluun. Varsinkin kun eri lähteistä luettuna ihmisapinat tai apinat saivat tai tulevat saamaan ihmisoikeuksia, "ihmisoikeuksia" tai ihmisoikeuksien kaltaisia oikeuksia.

Mutta mikäli sinä joko tiedät aiheesta minua enemmän tai et ole kiinnostunut lukemaan pienellä präntättyä, voit käydä allekirjoittamassa vetoomuksen täällä.