Sauvakävely ja Lordi

Sauvakävely, tuo supisuomalainen tyyli, jossa pariskunta voi leikkisästi vaihtaa tuulipuvun takkeja ja olla eripari väriä silti näyttää "tiimiltä". Englanniksi tätä kutsutaan nimellä Nordic walking. Pohjoismaalainen kävely.Hyvä! Ei oteta tästä itse koko vastuuta vaan sysätään jotain muidenkin pohjoismaalaisten niskaan.

Saman voisimme tehdä myös Lordille. Listatkaamme heidät aina Abban kanssa mainiten, että voitto pohjoismaille on suuri asia. Näin näytämme ylpeytemme, mutta sysäämme samalla osan syksyn lehdistä myös naapureidemme pihamaalle.

Poikien ympärileikkauksesta Suomessa

Ympärileikkaus Suomessa.

Ne maat missä kyseinen toimitus on laillinen päättäköön itse. Siinä asiassa voimme kyllä keskittää energiaa suurempiinkin vääryyksiin, mitkä jätämme tällä hetkellä varjoon.

Mutta kotimaassa. Meidän kulttuurimme ja lainsäädäntömme pyrkii takaamaan lapselle mahdollisimman turvallisen ja koskemattoman kasvuympäristön.

Ympärileikkaus ennen laillista vastuuta on moraalitonta meidän yhteiskunnassa. Mikäli vanhemmat voivat päättää lapseen koskemisesta ympärileikkauksen kohdalla, niin mikä erottaa tämän fyysiseen olemukseen kajoamisen toisenlaisesta?

Ja samaan aikaan toiseen sukupuoleen kajoaminen ennen rikosvastuullista ikää on kielletty eikä sitä olla laillistamassa. Eikö tässä ollutkaan kyse tasa-arvoisesta turvasta? Onko toinen sukupuoli tasa-arvoisempi, kuin toinen kun on kyse fyysisestä koskemattomuudesta?

Missä tapauksissa lapseen saa kajota missä ei? Voimmeko olla edelleen YK:n jäsen ja ylpeänä kertoa, että olemme allekirjoittaneet sopimuksen lasten oikeuksista?

Mikäli vanhemmat haluavat viedä lapsensa lomalle alkuperämaahansa, emme tietenkään tätä voi estää. Mutta Suomessa toimittakoon Suomen tavoilla, Roomassa Rooman.

Pakkoruotsi ei ole riittävän pakollista

Kun olin peruskoulussa ja sen jälkeen lukiossa, en pitänyt pakkoruotsista. Lähes fanaattisesti välttelin kaikkea ruotsiin liittyvää. Hieman ironisesti noin kolmannes ystävistäni oli suomenruotsalaisia.

Koulussa ruotsi oli helppo aine. Kunhan näyttäytyy tunnilla riittävän usein ja osaa erottaa lauseet "den häst som springer" ja "den springande häst", niin saa todistukseen numeron seitsemän. Joskus jopa kahdeksan.

Englantini opin Leisure Suit Larrylta ja Clive Barkerilta. Aluksi. Armeijan jälkeen oli sekalaisia töitä ja opiskelua väärässä oppilaitoksessa. Lupasivat opettaa Tietojenkäsittely Tradenomiksi. Mutta koska meistä olisi tullut ensimmäisiä Tietojenkäsittely Tradenomeja, koko koulutussuunitelma oli hieman lapsenkengissä. Opiskelimme huomattavasti enemmän kirjanpitoa kuin tietojenkäsittelyä. Koska koulutus ei ollutkaan riittävän tietokoneita käsittelevää, motivaatio oli aika maissa. Päätin hakea uutta työtä, sillä silloiset kolme osa-aikaista duuniakaan evät olleet sitä mitä halusin tehdä.

Hain sekä osa-aikaista, että täysipäiväistä. Päätin, että jatkan kirjanpitokursseja, jos saan mielekkään osa-aikaistyön ja jos kokopäivätyön, niin tuo koulu saa jäädä. Eräs tietokoneyritys kiinnostui. Kävin teknisiä testejä ja muita kokeita. Jossain vaiheessa kuvioon tuli englannin kielen taidot. Ihmettelin hieman, mutta ajattelin, että amerikkalaisen yrityksen sisäinen kommunikointi tulee hoitaa englanniksi. Ja siitä syystä pitää englantiakin osata.

Soittivat tiistaina. Sain paikan. Sanoivat, että muuten kaikki on varmasti selvää, mutta työpaikka on Dublinissa, Irlannissa. Kysyivät olenko vielä kiinnostunut. No työpaikat mitä silloin oli, olivat sitä varten, että mahan saa täyteen ja vuokran maksaa. Ja opiskelupaikka oli väärä. En tiedä mitä kyseinen opiskelun haara nykyään on, mutta uskon sen olevan huomattavasti parempi melkein kymmenen vuoden harjoittelun jälkeen. Sanoin, että mikä ettei. Kysyivät tarvitsenko sittenkin mietintäaikaa. Olin varma, etten.

Kysyin koska pitäisi aloittaa. Sanoivat, että maanantaina. Haluanko lennot torstaille vai perjantaille? Auto, suurin osa huonekaluista, televisio, viitisen tietokonetta... niistä piti päästä eroon. Ja etsiä paikka muutamalle sadalle CD levylle. Jos vaikka sunnuntaina? Tavarat piti kuulemma hakea perjantaina, mutta lennon voi siirtää sunnuntaille. Joten pakkasin tavarani, myin ylimääräiset ja lähdin Irlantiin.

Vasta siellä opin oikeasti käyttämään englantia puhekielenä. Vaikka kommunikointi sujuu, on puhuminen aina opettavampaa kuin koulunpenkki. Silti, koulunpenkki antaa perustan. Kun ymmärtää kielioppisääntöjä, voi käyttää uusia sanoja helpommin. Kauhukirjallisuus ja tietokonepelit opettivat minulle sanastoa, mutta koulu opetti miten oppia uutta kielioppisääntöjen muodossa. Puhumaan oppi puhumalla.

Jossain vaiheessa matkaa jäin Alankomaihin. Huomasin, että Amsterdamissa asuessa ei opi puhumalla hollantia kovin helposti. Amsterdamissa asuu niin monta kansallisuutta. Varmasti jokaisesta maasta, ja muutamasta maasta, joita ei ole enää. Siksi kaikki puhuvat englantia äidinkielensä lisäksi. Ja koska ulkomaalaisena en ymmärrä paljoa ja puhun hassulla aksentilla, monet vaihtavat englantiin. Liikkeissä asioidessani pidän aika lailla niistä, joiden juuret ovat lähi-idässä. Jos puhun hollantia, he puhuvat minulle hollantia, kunnes sanon, etten pysy enää perässä. Liikkeissä asiointi sujuu, normaali keskustelu ei.

Tietysti kursseilla oppisi, mutta halusin oppia puhumalla. Luen joka aamu päivän sanomalehdet. Kun ymmärtää ääntämyksen ja lukee tekstiä, ymmärtää miten kieli rakentuu. Moni sana on kirjoitettuna eri, mutta lausuttuna hyvin lähellä englantia. Kuitenkin, lähes kaikki sanat, jotka eivät kuulosta englannilta näyttävät kirjoitettuna ruotsin kaltaisilta. Kieliopissa taas on hieman saksalaisia piirteitä.

Saksaa osaan hyvin vähän. Minulla oli saksalainen kämppäkaveri. Kun kuunteli tarinoita meidän kommelluksista, kun hän jutteli saksalaisten ystäviensä kanssa saksaksi ja muutaman kerran Saksassa lomaillessani osaan suurin piirtein saman verran saksaa, kuin hollantia muutaman vuoden asumisen jälkeen. Saksassa kun ei pärjää englannilla. Varsinkaan suurkaupunkien ulkopuolella.

Hollantia lukiessani näen koko ajan sanoja, jotka tiedän, että ovat samankaltaisia, kuin ruotsinkielessä. Ymmärtäisin monia sanoja huomattavasti helpommin, jos vain olisin lukenut ruotsia kunnolla. Tiedän, että tuo tarkoittaa samaa sekä ruotsiksi, että hollanniksi, mutta en vain tiedä mitä tuo sana tarkoittaa. Koulussa se opetettiin, mutta keskityin enemmän piirtämään pääkalloa vihkonkanteen. Ihan esimerkkinä verbi 'puhua'. Hollanniksi se on 'prata'. Mitä se on ruotsiksi?

Ennen kuin muutin pois Suomesta, en osannut arvostaa ruotsia. Mitä sillä tekee Ruotsin ja Närpiön ulkopuolella? Nykyään ymmärrän, että se olisi mahdollistanut hollannin kielen oppimisen vain kuuntelemalla. Harmittaa, että pitää mennä kursseille tai muuttaa Amsterdamin ulkopuolelle, vaikka ilmainen - pakollinen koulutus olisi ollut järjestettynä.

Ruotsinkursseista pääsee vain läpi liian helposti. Koska se on pakollista ja moni ei siitä sen takia pidä, opettajat katsovat vähän liian helposti läpi sormien. Ei, minun ruotsintaitoni eivät ole kahdeksikon luokkaa. Ei todellakaan. Mielestäni pakkoruotsi ei ole riittävän pakollista. EU:n myötä meidän tulee oppia kommunikoimaan muun Euroopan kanssa. Ja vaikka jokin tietty kieli ei kiinnostaisi, katso mihin kielipuuhun se kuuluu. Tarvitsetko muita kieliä samassa puussa?

Lopuksi täytyy kyllä mainita, että en syytä Suomen koululaitosta siitä, etten opi hollantia riittävän nopeasti. Oma laiskuus ja ruotsinkielen vastaisuus ovat ne suurimmat. Tiedän useammankin tapauksen ystäväpiiristäni, jotka ovat oppineet ihan puhuttavan hollannin samassa ajassa minkä minä olen täällä viettänyt. He ovat vain jaksaneet puhua hollantia myös silloin, kun toinen vaihtaa englantiin. Ainoastaan sitä kritisoin, että ruotsinkursseilta pääsee läpi aivan liian helposti ja sen takia, että osa suomalaisista on niin voimakkaasti sitä vastaan, niin että kielen opiskelua katsotaan vähän turhan helposti läpi sormien.

Silti, vastuu sinun oppimisesta on viime kädessä sinulla. Koulu vain yrittää pelastaa sinut itseltäsi.

Ihmis(apina)oikeudellinen kompastuskivi

Espanja myönsi ihmisoikeuksia ihmisapinoille. Älkää välittäkö Helsingin Sanomien otsikosta, sillä Espanjalaiset oikeasti tarkoittivat ihmisapinoita, eivätkä apinoita. Valitettavasti tämänkaltainen virhe on järkyttävän suuri, kun liikutaan näillä vesillä.

Ihmisapinaprojektin sivuilla kuitenkin selvennetään, että ei kaikkia apinoita olla muuttamassa ihmisiksi. Ainoastaan ihmisapinoita.

Tässä tuleekin kiemurainen kompastuskivi. Mitä tällä sanamuodolla tarkoitetaan? Ihmisoikeuksia, "Ihmisoikeuksia", vai ihmisoikeuksien kaltaisia oikeuksia? Se, mitä ihmisapinaprojekti ajaa takaa, on hyvä idea. Mutta halutaanko samanlaisia oikeuksia, vai samoja oikeuksia? Liitetäänkö ihmisapinat mukaan ihmisten oikeuksiin, vai annetaanko niille oma luku lakikirjasta? Siinä on valtava ero.

Olen kyllä sen puolella, että eläinten kohteluun tulee kiinnittää huomiota. Oma mieleni vain miettii aina ensin, miten tätä voisi käyttää väärin. Kuten verkkoturvallisuuden käsittäminenkin lähtee siitä, miten voi murtautua suojattuun verkkoon, niin Homo Sapiens Sapiens sukuun kuuluvien ihmisten ihmisoikeuksien puolustuksellinen ajattelu tulisi aloittaa siitä miten lakien puitteissa voi ihmistä käyttää hyväksi. Kun aukot keksii, ne voidaan tilkkiä.

Minua mietitytti välittömästi lehtiartikkelin luettuani, että jos muuten ihmisapinalla on oikeuksia siihen, ettei kiduteta mm. sirkustempuilla tai eläinkokeilla, mutta esimerkiksi eläintarhaan saa vangita, niin mikäli tämä ihmisoikeuslaki on sama laki, eikä vain samanlainen laki, niin silloinhan liikutaan liukkailla jäillä. Mikäli simpanssilla ja ihmisellä on sama oikeus vapauteen, niin mikä estää minua vangitsemasta simpanssia ja ihmistä omaan eläintarhaani, kunhan molemmilla on hyvät oltavat siellä? Vai onko ihminen tällöin tasa-arvoisempi, kuin simpanssi tämän saman lakipykälän edessä?

Itse en tule allekirjoittamaan ihmisapinaprojektin vetoomusta oikeuksista, ennen kuin tiedän varmasti, että laki tulee olemaan eri, vaikkakin sisällöltään samankaltainen, kuin varsinaiset ihmisoikeuslait ja kunhan saan varmuuden, että näiden oikeuksia ei voida soveltaa missään muotoa ihmisten kohteluun. Varsinkin kun eri lähteistä luettuna ihmisapinat tai apinat saivat tai tulevat saamaan ihmisoikeuksia, "ihmisoikeuksia" tai ihmisoikeuksien kaltaisia oikeuksia.

Mutta mikäli sinä joko tiedät aiheesta minua enemmän tai et ole kiinnostunut lukemaan pienellä präntättyä, voit käydä allekirjoittamassa vetoomuksen täällä.

Isi, mitä oli demokratia?

Suomihan lähtee mukaan nopean toiminnan joukkoihin NATON:n kanssa jo. Eikä siinä vielä kaikki. Ostetaan jo yhteisiä sotilaskuljetuskoneita. Kun ei haluta NATO:on, niin silti näyttäisi, että sinne mennään kysymättä.

Riitta Junnilalta loikkii sammakoita suusta

Luin juuri Iltalehteä ja siinä kerrottiin kuinka vihainen isä oli tullut koululle räyhäämään.

Ei siinä mitään, mutta mikä on mielenkiintoista on se, että edelleen tämä ei mielestäni ole ihan lehtiuutisen arvoinen juttu. Paitsi nykyisessä yhteiskunnassa, jossa normaalista tehdään hysteerisellä tavalla epänormaalia. Siitä syystä tämän ala-asteen rehtori, Riitta Junnilan kommentti on loistava esimerkki sammakosta, joka ei saa lipsahtaa suusta:

Rehtorin mukaan isä oli epäillyt, että hänen lastaan kiusataan. Isä ei ollut aikaisemmin kertonut epäilyistään luokan omalle opettajalle, vaan tilanne tuli koululle yllätyksenä.

- Ei se ollut vakavaa kiusaamista, vaan ihan tavallista poikien nahistelua, Junnila selvittää.

Ei näin saa sanoa. Jos jokin kiusaaminen ei ole vakavaa, vaan ihan tavallista poikien nahistelua, se voisi johtaa siihen, että lapsilla nahistelua tapahtuu oikeassakin elämässä. Ja tällöin lapsi voi ehkä oppia nahistelusta jotain. Tämä voi pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että lapsella on aikuiseksi kasvettuaan työkaluja käsitellä myös negatiivisia asioita. Tähän emme voi päästää yhteiskuntaa enää. Miten käy esimerkiksi mielialalääkemarkkinoille jos jokainen lapsi kasvaisi tasapainoiseksi aikuiseksi?

Lapsille ei saa antaa mahdollisuutta oppia selvittämään asioita itse. Silloin kun itse olin koulussa, pienemmät nahistelut annettiin olla tai tuli jälki-istuntoa riitapukareille - molemmille. Vakavempaan, itse koulukiusaukseen kyllä puututtiin, mutta nahistelut otettiin nahisteluina. Valitettavasti luokaltani kasvoi myös johtotehtäviinkin yltäneitä ihmisiä. Kouluni epäonnistui työväen kasvatuksessa.

Työnantajana kyllä haluaisin alaisekseni sellaisen ihmisen, joka on kasvatettu välttämään konfliktia ja jolta puuttuu kaikki työkalut puolustaa itseään - kun kerran aina on ollut opettaja tai joku viranomainen suojaamassa. En minä mitään hyväntekeväisyyskauppaa rakentaisi. Siksi on aivan loistavaa, että kasvatamme lapset juuri näin kuin nykypäivänä teemme. Odotankin innolla, että nämä nykyiset ala-astelaiset alkavat olemaan siinä iässä, että voivat tulla minulle töihin. Ja töitä saavatkin tehdä. Olemattomalla korvauksella.

Itsetunto haittaa nyky-yhteiskunnassa.

Karmeaa!

Vaikka yleisesti valitankin siitä, kuinka valtion avustuksella media pitää alkoholia ehdoin tahdoin otsikoissa, niin nyt on minunkin vuoroni!

Helsingin Sanomat kertovat, että Kuorma-auto kolaroi viinalastissa Kehä III:lla.

Tässä kohdassa alkoi yhtäkkiä Vesku Loirin laulama Lääketieteen Opiskelijan Epätoivo -nimisen kappaleen loppukohta yli suositellun 85 desibelin voimakkuudella pääni sisällä.

Suomessa asuessani olen asunut mm. Heikinlaaksossa noin parisataa metriä tapahtumapaikasta! Ei olisi tarvinnut edes autolla käydä katsomassa josko siellä olisi pari ehjäksikin jäänyt, ennen kuin palokunta tulee sotkemaan tilanteen!

Voi tuskaa! Voi epäonnea! Miksen ollut paikalla?

Määrä on laatua

Seuraava tarina kertoo tositapahtumia, vaikkakaan nämä kaikki eivät ole tapahtuneet minulle. Kirjoitan ensimmäisessä persoonassa, mutta tämä on kollektiivinen nykyajan kuvaus perustuen omiin ja ystävieni kokemuksiin, sekä havainnointeihin ympäriltäni.

Nykypäivän laatu mitataan määrällä. Tulosvastuu kaikessa. Yritykset leikkaavat kuluja ja tietenkin myös materiaalin tulee olla halpaa maksimaalisen voiton takaamiseksi. Myyjää ei kiinnosta se, joka miettii kahden alennus CD levyn väliltä ja haluaa kysyä pienen kysymyksen, vaan hän joka on jo DVD-kokoelma kainalossaan katsomassa uutuuslevyjä silmäillen mp3-soitinvitriiniä näyttäen määrätietoiselta. Määrä on laatua.

Kun saan ensimmäisen laskun sähköyhtiöltä. Summa on €900 sähköstä yhdeltä kuulta, epäilen, että siinä on virhe. Saan selville, että sähköyhtiö koostuu kolmesta tytäryhtiöstä. Yksi on puhelintukipalvelu. Toinen hoitaa laskutuksen ja kolmas jakelun. Luonnollisesti ne on menneet yrityksille jotka ovat onnistuneet tekemään alimman tarjouksen. Tarkoittaa, että ne ovat kolmen eri yrityksen alaisuudessa, joilla ei luonnollisesti ole mitään tekemistä keskenään. Määrä on laatua.

Soittaessani tukipalveluun, heitä ei ole palkattu vastaamaan osaamisensa vaan puhelumäärän vuoksi. Intialaisella aksentilla vastaava George ei välttämättä edes ymmärrä ongelmaani, mutta se ei olekkaan tukipalveluiden tarkoitus nykypäivänä. Se, että tukipalvelu on olemassa on hyvä myyntivaltti. Ja juuri niin monta henkilöä töissä, että kaikki puhelut vastataan. Miten puhelut hoidetaan on toissijainen juttu. Määrä on laatua.

"George" ottaa tietoni ylös hänelle valkenee, etten olekkaan Brysselissä vaan Amsterdamissa. Hetken selvitettyäni asiaa hänelle saan perille, että Ranskan sijaan ne säilyttävät Amsterdamia Alankomaissa. Kun hän on saanut välttävästi kirjoitettua tiedot ylös, mutta hänen flow-charttinsa ei sisällä juuri minun ongelmaani. En soittaisikaan jos itse saisin hoidettua. Hän kertoo eskaloivansa tämän jonnekkin. Tiedä sitten minne. Kuulemma huomenna minulle soitetaan. Heti neljän päivän jälkeen soitan perään ja kysyn mitä on tapahtunut. Koska ongelmani oli hankala, on eskalointitiimi tulosvastuun vuoksi hoitanut kaikki helpot työt ensin. Näyttää paremmalta kun "hankalia" töitä on hoidettu suuri määrä eskalointitiimissä. Määrä on laatua.

Saan selvitettyä, että laskutus johtuu siitä, että olen asunut asunnossa yli puoli vuotta maksamatta laskua. Ja he pystyivät laskuttamaan minua vasta kun rekisteröin itseni. Yritän kertoa, että en ole asunut koko maassa puoli vuotta sitten. Vasta kun saan Espanjasta vanhalta vuokraisännältä kopion sopimuksesta, he suostuvat kuuntelemaan minua. Lasku on tullut automaattisesti edellisen asukkaan maksamattomuuden vuoksi. Automaattinen järjestelmä on ehdoton, eikä laskutuksessa työskentelevien henkilöiden tietotaito riitä korjaamaan vikaa. Määrä on laatua.

Tietenkin tuen kanssa menee viikkoja. Sillä aikaa summa nousee €1500:en, sillä jakelu ei ole korjannut asiaa. Kun saan jakelun myöntämään virheensä, on laskutuksesta vastaava yritys laittanut summan jo perintään. Tietenkin. Kun asia on perinnässä, on vaihtoehdot joko maksaa tai mennä oikeuteen. Perintää ei saa peruttua. Myöntävät virheensä, mutta samalla pyytävät sitä virheellistä summaa. Tietenkin heillä on jo lakimiehet valmistelemassa omaa puolustusta, jossa jätetään tämä virheellisen summan myöntäminen kätevästi pois. Sähköttä ja luottotiedot menettäneenä pyydän poliisia ja ulosottomiestä ottamaan kengät pois kun kirjaavat ylös minun tavaroitani, mutta he nauravat ja suuntaavat alivuokralaistenkin tavaroiden kimppuun. Ei auta, vaikka näytän sähköpostejani, että jopa jakelu myöntää laskun olevan virheellinen ja itse asiassa minun tulisi maksaa reilusti alle €100. Luuttuan lattian kenkien mukana kulkeneista koiranulosteista kylmällä vedellä. Määrä on laatua.

Kimpaantuneena menen ulos syömään, kun kynttilällä munakkaanpaisto on tuskallisen hidasta. Mitä on kaupungissa tarjolla? Pikaruokaa, pikaruokaa, pikaruokaa. Halpaa lihaa ja ruskeaa salaattia. Jauhelihan tai kalan makuista falafelia. Menen sen sijaan ravintolaan. Kun pyydän annoksen kanssa ranskanperunoitten sijaan valkosipuliperunoita, tarjoilija poistuu hetkeksi ja palaa kertoen, että nyt on kyllä mahdollista tilata sivuannoksena valkosipuliperunat. Ranskalaiset kuuluvat annokseen joka tapauksessa. En halua kiusata tätä alipalkattua opiskelun ohella tarjoilevaa henkilöä, joten huokaisen ja tilaan sitten sivuannoksena, mutta pyydän jättämään ranskalaiset pois vaikka ne kuuluu hintaan. Enkä myöskään halua majoneesia. Kun annokseni tulee, huomaan, että valkosipuliperunoitten kanssa näköjään kestää. Hullua kuvitella, että kaikki tilattu ruoka saapuisi samaan aikaan pöytään. Onneksi ei ole useampaa syömässä. Se voisi olla jo ylitsepääsemätön ongelma. Syön niitä ranskalaisia vältellen sitä majoneesia sen aikaa kunnes se teelautasen kokoinen kahdeksan Euron sivuannos saapuu. Vielä pitäisi tippi jättää. Jätänkin - mutta pieninä kolikkoina. Määrä on laatua.

Jotain jälkiruokaa. Ostaessani hedelmiä ja marjoja törmään appelsiinin kokoisiin mansikoihin. Isoja, kauniita. Itse asiassa epäluonnollisen kauniita. Maistuvat hieman happamalle vedelle. Mutta ovat isoja. Määrä on laatua.

Huomaan, että uudet merkkikenkäni alkavat jo toisena päivänä repsottaa kulmasta. Maksoivat yli €100. Eikö siihen hintaan voisi sen lenkkitossuja valmistavan kouluikäisen sijaan ostaa vaikka koneita tekemään lenkkareita? Sukkani kuluvat puhki kantapäästä, paitani saumat purkautuvat ja D, sekä G kirjaimet irtoavat rinnasta. Noh, määrä on laatua.

Avaan nettikahvilassa Helsingin Sanomat. Luen, että poliisi on menettämässä yli 600 virkaa lähivuosina. Poliisi ei halua etsiä yhtä suurrikollista, vaan useita pikkurikollisia. Juurta on turha kitkeä, sillä se poistaisi myös pienrikollisuutta. Mitä useampi pidätys ja lyhyempi tutkinta-aika, sitä paremmat tilastot. Pikkurikollisen tutkinta-aika voi olla muutamakymmen päivää. Suurrikollisen voi venyä jopa yli sadan. Määrä on laatua.

Menenkin tästä juomaan seitsemännen kupin pikakahvia. Määrä on laatua.

Kummastelua sanoista

Mitä on baliikki ilman kalaa?
Mikä on sanan 'potra' määritelmä?
Miksei sitä käytetä muun sanan yhteydessä, kuin 'pojan'?
Voiko ihminen häikäillä, vai onko negatiivinen muoto ainoa oikea tälle sanalle?

Jos määräisesti seisoo, niin sana on "seisoa". Jos epämääräisesti seisoo, sana on "seisoskella". Jos määräisesti juoksee, sana on "juosta". Jos epämääräisesti ryntäilee, sana on "juoksennella". Jos varmasti rakastaa, sana on "rakastaa". Entä jos vain hieman epämääräisesti rakastaa?

Lisää myöhemmin, kun tulee mieleen.