Suuri nestehuijaus saattaa päättyä

Älytön asiakkaiden kyykyttäminen vailla mitään järkevää perustelua saattaa väehntyä lentokentillä. Olen kirjoittanut tuosta älyttömästä nestekiellosta aikaisemminkin.

Ilmailuhallinnon turvapäällikön Kauko Lehtisen mukaan nesteiden kuljettamiseen puututaan jo senkin takia, että työtä halutaan helpottaa.

Lisäksi kehitteillä on uudenlaisia menetelmiä, joiden avulla valvontaa voidaan vähentää. Tarkoitus on myös keskittyä sellaisiin tavaroihin, jotka ovat oikeasti vaarallisia. Näitä ovat lähinnä sakset ja veitset.

Eli Ilmailuhallinnon turvapäälikkö Kauko Lehtinenkin myöntää, ettei tuo nestekielto ole oikeasti mikään turva-asia, vaan nyt halutaan USA:n pelleilyn sijaan keskittyä ihan vaan vaikka turvallisuuteen.

Kesti kauan, että Suomen Ilmailuhallinnolle kasvoi selkäranka. Nyt Suuren ja Mahtavan USA:n hallinto on vaihtunut, joten nyt on saumat koittaa vähän ottaa järkeä käteen. Ehkä se Obama muuttaa maailmaa.

Kolmastoista osavaltio

Suomesta tuli Euroopan Yhdysvaltojen kolmastoista osavaltio eilen.

Siis ihan oikeastikko NATO:on?

Ei kai tässä ihan oikeasti olla menossa NATO:on? EU on ihan hyvä idea vahvana kauppaliittona. En kyllä muistaakseni sotilasliitosta sopinut kenenkään kanssa. Ja NATO:ssahan on EU:n ulkopuolisia voimia ja tahoja. Toisaalta, kun Euroopan Perustuslaki pukkaa päälle, niin mitäpä sitä enää vinkumaan yksittäisen osavaltion puolesta. Sen jälkeen seisomme yhdessä.

Tai kaadumme yhdessä.

Pekka ja Sananvapaus

Helsingin Sanomat sai Kanervan "kohuviestit" päivää ennen kuin Hymy ilmestyi.

Itse en ymmärrä mikä koko jupakassa oli k(u)ohuttavaa, kuin se että Ex-Ministeri Kanerva kielsi aluksi koko tekstittelyn. Ministereillä on myös yksityiselämä. Käsittääkseni kirjesalaisuus, johon tekstiviestitkin kuuluvat, kattaa myös julkisuuden henkilöt. Ehkä laki ei ole sama kaikille.

Lukuunottamatta hätävaletta, jonka minä voin antaa anteeksi poliitikollekkin, mikäli se koskee vain hänen työhön liittymätöntä yksityiselämää, niin ei aiheessa ollut mitään niin suurta kerrottavaa.

Työsuhdekännykästä lähetti muutaman viestin. Eikö se ihan verottajallekkin ilmoiteta, että on kännykkäetu? Ja sekin siitä syystä, että verottaja tietää työsuhdekännykästä soitettavan myös yksityisiä puheluita ja ehkä muutama tekstiviestikin. Moni viesti oli lähetetty illalla tai yöllä, eli ei se ole työaikaakaan häirinnyt.

Asia ei mennyt seksiin asti, eikä käsittääkseni edes puhelinseksiin asti, joten "pettämiskeskustelu" olisi pitänyt käydä Ilkan ja Elinan kesken.

Se toinen nainen oli eroottinen tanssija. Eli siis verot maksava työssäkäyvä. Vai onko joitain laillisia aloja, joiden edustajien kanssa Ministeri ei saa seurustella tai, no, tehdä "sitä"? Tupakkayhtiön alempi toimihenkilö, turkisfarmari, eroottinen tanssija ja toimistohenkilö optiikkatuotteiden maahantuojalla?

Mikä tästä sitten teki niin suuren jutun? Lehdistö kansan avustuksella. Kansaa ei kiinnosta politiikka, vaan sirkushuvit. Lehdistö viittasi kintaalla etiikalle ja kirjesalaisuudelle. Sananvapauden nimissä. Suvuhuomautuksena: Kun huutaa jatkuvasti "Sananvapaus! Susi! Sananvapaus! Susi!" niin milloin voi uskoa, että susi syö sanomalehteä?

Aatos Erkon lehdet maamme suurimman sanomalehtitalon omistajana omaa niin paljon valtaa, että hän saa jopa ulkoministerimme erotettua. Jopa Presidentillämme on vaikeuksia erottaa joku ihan vaan siksi kun siltä tuntuu. Erkolla on kuitenkin siihen valta. Suurempi kuin Presidentillämme.

En kuitenkaan väitä, että Aatos olisi siinä suhteessa pahansuopa. Aatos on bisinesmiäs. Ei hän ihan hyväntekeväisyytenä hommaa pyöritä. Kansa vaatii sirkushuveja. Kyllähän Eduskuntatalo hieman Colosseumia muistuttaa. Näemmä kansalle sopii oikein mainiosti, että sananvapauden nimissä voi yksityisasioita julkaista - ja vielä uutisina viihdeuutisten sijaan.

Susi söi Pekan. Ja kansa hurrasi.

Suomen politiikka amerikkalaistuu

...tai ainakin se mitä kansa tietää politiikasta. Ilkka Kanerva oli Sloveniassa EU-ulkoministerikokouksessa. Tässä huippukokouksessa keskusteltiin mm. mitä Ilkka oli lähettänyt tekstiviesteinä jollekkin tanssijalle. Mitään muuta järkevää ei siellä ilmeisesti keskusteltu. Ei ihme, jos Ilkka on vähän väsynyt jos on joutunut setvimään ykstyiselämäänsä kun olisi politiikkaakin keskusteltavana.

Ulkoministerinhän toimiin ei kuulu oikeastaan politiikka, vaan oman yksityiselämän setviminen.

Koska media on edelleen se mistä saamme suurimman osan siitä tiedosta mitä maailmalla tapahtuu, haluaisinkin ehdottaa, että viihdeuutiset pidetään siellä viihdeuutisten puolella, johon minun ei ole tarvetta mennä. Kanervan tekstiviestiseikkailut ja Britney Spearsin huumesekoilut ovat mielestäni molemmat viihdeuutisia, eikä kuulu oikeiden uutisten joukkoon.

Se, että ulkoministerimme hoitaa tehtävänsä hyvin, mutta yksityiselämässään vokottelee vaikka kuinka härskisti jotakuta naista ei ole millään muotoa toisiinsa rinnastettavia asioita. USA:ssa, tuossa kaksinaismoralismin luvatussa maassa, poliitikot joutuvat eroamaan täysin politiikkaan liittymättömistä asioista, kuten esimerkiksi jos joku sattuu koputtamaan väärään vessanoveen, tai jos sattuu harrastamaan seksiä väärän naisen kanssa. Sekö on tulevaisuutemme? Poliitikoista superjulkkiksia, joiden poliittiset näkemykset ovat toisarvoisia?

Joka ikinen suuri sanomalehti Suomessa on "spammannut" omat nettijulkaisunsa lähiaikoina jo kolmesti.

Ensiksi USA:n presidentinvaalit ovat niin kovin tärkeitä, että Euroopan uutisia ei tarvitse päivittää.

Toiseksi Vanhasen oman yksityiselämän jahkailut on Vanhasen ja koko Suomen muita tapahtumia tärkeämpiä.

Nyt Kanerva valloittaa kaikki kotimaan palstat omilla tekstiviesteillä.

USA:n presidentivaalit nyt liittyvät osittain jopa politiikkaan, mutta noilla kahdella muulla spammaus-kampanjalla ei saa muuta aikaan kun hukutetaan oikeat uutiset roskauutisiin. Mitä lehdistö haluaa peitellä? Uutta NATO-jäsenyyttämmekö?

Isi, mitä oli demokratia?

Suomihan lähtee mukaan nopean toiminnan joukkoihin NATON:n kanssa jo. Eikä siinä vielä kaikki. Ostetaan jo yhteisiä sotilaskuljetuskoneita. Kun ei haluta NATO:on, niin silti näyttäisi, että sinne mennään kysymättä.

Kuinka päästä NATO:on?

1. Ehdotetaan julkisesti.

Tästä seuraa kansan kielteinen suhtautuminen.

2. Ehdotetaan uudestaan.

Ei vieläkään.

3. Mainoskampanja NATO:n puolesta!

Eikä kansa vieläkään halua sotia. Pahaiset.

4. Mainostetaan lisää ja tehdään neuvoa-antava kansanäänestys.

Vieläkin kansa on vastaan.

5. Unohdetaan koko kansalta kysyminen ja vaihvihkaa vain liitytään ensin Nopean Toiminnan Joukkoihin, ja sen jälkeen voidaankin jo suoraan mennä NATO:on. Hullu se nykypäivänä jotain "puolueetonta" yrittää näytellä.

Hyvä, etteivät mitään äänestystä tuosta järjestäneet. Joku voisi vaikka luulla, että meillä on demokratia.

Arvasinhan! Musta lista tulee laajenemaan

Kun uusi älyttömyys tuli Suomeen ja poliisi osti käyttöön epämääräisen mustan listan, jolla estetään tavallisen kansalaisen "kääntyminen" pedofiiliksi, tiesin silloin sen tuottavan ongelmia. Asiasta kailotin keskustelupalstoilla kovaan ääneen, sillä epäilin, että ensiksi se saattaa aiheuttaa ei-pedofiliaa sisältävien, mutta siitä keskustelevien tai kantaaottavien sivustojen päätymisen tälle epämääräiselle ja kovin neuvostoaikaisen kuuloiselle listalle.

No nyt on käynyt niin, että sivusto, joka ajaa sananvapautta ja on pitänyt listaa niistä sivuista, jotka salainen poliisi pitää mustalla listalla, on joutunut tälle samaiselle mustalle listalle.

Epäilin jo silloin, että se laki avaa ainoastaan oven laajennuksille, sillä lapsipornon kanssa koko lailla ei ole mitään tekemistä. Tavallinen kansalainen lapsipornosivuille eksyessään ei yhtäkkiä käänny pedofiiliksi, vaan sulkee sivuston ja ilmoittaa asiasta viranomaisille. Pedofiiliringit eivät taas pyöri avoimissa verkoissa. Joka tapauksessa tämä laki on "tehty turvaamaan peruskäyttäjää".

Hah!

Koska musta lista ei ole nähtävillä, ei olisi kovinkaan hankalaa lisätä esimerkiksi Pirate Bay sivustoa tälle listalle. ÄKT:han haluaa, että Pirate Bay lisätään listalle. Miksei Suomen lakeja muuteta taasen ja lisätä pykälä, jolla mahdollistetaan Pirate Baynkin estäminen?

Jotta hallitseminen olisi mahdollisimman helppoa, ehdotankin, että kiellämme kaikki sivut, paitsi ne jotka valtiomme on katsonut sellaisiksi, että ne eivät heikennä isänmaallisuuttamme. Kiinasta voimme aluksi pyytää vaikka mallin tällaisen aloittamiseksi. Turhaan pelleilemme jonkin "sananvapauden" tai "mielipiteenvapauden" kanssa. Lopetetaan tällainen tekopyhyys ja kielletään kaikki reilusti, niin ei tarvitse valehdella kansalaisille.

Lisää aiheesta:
http://lapsiporno.info/
http://hack.fi/~muzzy/lapsiporno/

Uutiset tänään

Uutisissa tänään: USA:n vaalit. Vaalit USA:ssa. Hillaryn kommellukset USA:n vaaleissa. Obama vs. Hillary vaalitaistossa. Supertiistai! Yhdysvaltojen vaalit.

Muualla maailmassa ei sitten mitään merkittävää tapahdukkaan.

Ja se kaikki olikin pilaa!

Pedofiili puun takana! Susi, susi, susi!

Lapset eivät nahistele, vaan pahoinpitelevät toisiaan! Susi, susi, susi!

Vanhemmat eivät nosta polvelle ja ojenna lastaan oikein isän kädestä, vaan törkeästi pahoinpitelevät lastaan! Susi, susi, susi!

Hysteria iski jälleen. Mainitsin tuossa hetki sitten, että "silloin, kun minä olin nuori" niin ei pikkupoikien välisistä nahisteluista lehdissä juteltu. Jos koulussa olin tappelussa, niin eipä siitä rikosilmoitusta tehty, vaan kotona tuli ympäri korvia kun ei oltu käyttäydytty.

Jos kaikki tuommoinen nahistelu aiotaan poistaa ja tehdä maailmasta THX1138 / Equilibrium -tyylinen paikka, niin kyllä siihen se pakollinen lääke tarvitaan. Ei nahistelua saa pois sillä, että laki sanoo niin. Pikkupojat eivät vielä pysty käsittämään mitä laki on. Ja vaikka pystyisivät, niin mitäpä poliisi siinä tekisi jos tekijä on alle 15-vuotias? Antaisi puhuttelun? Toimii ehkä kerran. Samalla syö auktoriteettiä vanhemmilta.

Kun normaalista nahistelusta tehdään epänormaalia ja vanhemman ojennus on pahoinpitelyä, jää jäljelle ainoaksi ratkaisukeinoksi poliisin kutsuminen. Sillä saa huomiota. Niin kuin nyt.

Kun tämä lastensuojelu on jo hysteeristä panikointia ja kaikesta pienestäkin nostetaan iso, maanlaajuinen jupakka, niin mitä sitten tehdään kun oikeasti joku paha asia tapahtuu?

Susi, susi, susi!

Lisää susia tulee, eikä ainoastaan metsistä. Mutta mikä niistä on Sepe?

Miksei minun toilailuista kirjoiteta lehdissä?

Luin lehdestä, että pari isompaa poikaa oli heittänyt 7-vuotiaan jäihin! Kauheaa!

No on se. En sitä kiellä. Mutta onko se nyt niin iso asia, että maanlaajuisessa lehdessä puidaan jotain yksittäistä kiusaustapausta?

Itse pikkupoikana otti naamariin urakalla. Eikä siitä kukaan kirjoittanut edes parin rivin juttua paikallislehden mielipidepalstallekkaan.

5-6 vuotiaana olen ollut suljettuna jäiseen lumilinnaan. Pääkaupunkiseudulla kerätään lumet niihin paikkoihin mihin mahtuu ja niistä välillä kasvaa niin isoja kasoja, etten ymmärrä miten niillä traktoreilla saa lumen niin korkealle. Semmoiseen oli rakennettu linna isojen poikien toimesta. Ja syvä vankityrmä, ilmeisesti. Menin katsomaan ja he telkesivät sinne minua suuremmalla lumipallolla ja tilkitsivät sen pallon sen ovensuun eteen. Menivät naureskellen pois, kuulin äänistä. Onneksi se oli kaivonmallinen, että sieltä ihan tunnissa kahdessa sain työnnettyä itseni ylös, kun ne reunat oli varmuuden vuoksi kynttilällä jäädytetty. Miksei tämä tapaus ollut lehdessä?

Jäihin heittely oli arkipäivää. Höh. Mentiin vapaaehtoisestikin leikkimään heikoille jäille.

Eikö tuollakaan toimittajalla ollut oikeasti mitään uutista kirjoitettavana? Vai onko juuri saanut ylennyksen paikallisesta ilmaisjakelulehdestä oikein Iltikseen?

Pedofiliahysteria

Media ei ole kansakunnan peili. Kansakunnan on peilattava mitä media kertoo meidän olevan.

Viinahan on ollut kieltolain jälkeen otsikoissa jatkuvasti. Mutta viinan rinnalle media ottaa silloin tällöin uuden teemaongelman, jonka jokaisen suomalaisen on sisäistettävä.

Nyt se on ison maailman mallin mukaisesti pedofilia. En todellakaan hyväksy tätä toimintaa. Mutta en myöskään hyväksy pakkolääkintää. Ennaltaehkäisevää rangaistusta en hyväksy, enkä myöskään mitään kemikaalia elimistöön, mitä joku ei halua. En näe pakkolääkityksen periaatteen takana paljoakaan eroa Yhdysvaltojen myrkkyruiskeiden kanssa. Toinen vain on hieman voimakkaampi ruiske, kuin toinen. Eikä kumpaakaan saa ruiskutettava itse valita.

Nyt on ongelmana se, että missä se pedofiili piileksii? Kun itse olin kouluikäinen, niin aina silloin tällöin joku äijä eksyi koululle ihmettelemään. Joku liimanhaistelija saattoi olla vähän eksyksissä ja joku laitapuolen vanhempi herrasmies yritti talvella päästä lämmittelemään hetkeksi.

Namusedistä puhuttiin ja tuntemattomien matkaan ei saanut mennä. Se riitti. Lapsi ei välttämättä pysty käsittämään määritettä "pedofiili" eikä lapsen tarvitsekkaan. Lasta tulisi pedofiilien lisäksi suojata siltä määreeltä mitä pedofilia sisältää. Namusetä on hyvä määre. Setä, joka on tuntematon, mutta antaa namuja. Jos hänen matkaansa menet, hän voi "tehdä sinulle jotain pahaa, eikä päästä sinua näkemään äitiäsi". Ei lapsen tarvitse osatakkaan määreitä "raiskaus" tai "hyväksikäyttö". Kyllä ne aikuisten termit ajan myötä selkenee sitten kun pään sisällä on työkalut niiden ymmärtämiseen. Yhtälailla lasta saattaa hämmentää pedofilia, kuin moisen määreen opettelu. Toinen vain toista hieman enemmän.

Nyt luin lehdestä, että joku epämääräisempi äijä on ollut jonkun koulun lähellä. Autokin nähty. Tekstiviestirumba lähtenyt, eikä olla vielä edes varmoja kuuluuko auto miehelle vai onko ne eri tapauksia. Eikä edes tietoa mitä se äijä on koululla sekoillut. Yrittikö edes lähennellä ketään vai oliko vain eksyksissä? No pedofiilihan sen on pakko olla. Ja onneksi rekisterinumero on tiedossa, jotta auton omistajankin otsaan saadaan pedofiilileima. Vaikka olisikin varastettu auto.

Ei sillä, kyllähän pedofiliaan tulee puuttua. Mutta tämä nykyajan pedofiliamainoskampanja tuottaa mielestäni vääränlaista tulosta. Pelätään hysteerisesti kaikkia yli 15-vuotiaita miespuolisia henkilöitä jotka sekuntia pidemmäksi aikaa laskevat katseensa kehenkään itseään nuorempaan tai edes uskaltavat mennä sitä lähestymiskiellon viittäsataa metriä lähemmäs alaikäistä.

Ainahan voi ottaa sen perussuomalainen tekopyhän asenteen "jos sillä yhdenkin pelastaa..." Suomalaiset ovat tässä tekopyhyydessä kohta Isoa-Britanniaa edistyksellisempiä. Siellä jokunen vuosi taakseppäin suuri joukko sakinhivutus mielessään meni hakkaamaan erään lääkärin ovea, sillä hän oli kehdannut tämän sairaan viehtymyksensä laittaa oikein metallikohokirjaimin oveensa: Pediatri.

Noh, kyllä yhden henkihieväriin piestyn lastenlääkärin kestää, jos sillä pelastaa yhdenkin lapsen.

Toisaalta minulla ei ole itselläni lasta, joten en tietenkään voi asettua lapsen vanhemman kenkiin. Tokkopa lainaisivatkaan kenkiään. Koska minulla ei ole tätä ajattelukykyä häiritsevää aivovauriota, joka vanhemmille tulee lapsen syntyessä, kykenen ajattelemaan järjellä ja sulkemaan tunteen pois. Osaan laskea myös matemaattisesti. Joudumme antamaan lasten vanhemmille anteeksi heidän järjen vähyyden silloin, kun tunteet ajavat kaiken muun ohi.

Harmi vain, että media ruokkii itseään vanhempien peloilla jotka eivät itse kykene ajattelemaan loogisesti ja se ilmenee juuri mainitsemani hysterian tavoin.

Lisäys 23 Tammikuuta, Iltalehdestä poimittuna:

- Tällaisissa tilanteissa on vaarana erehtyä henkilöstä. Siksi toivonkin, että ihmiset jättäisivät kaikki toimenpiteet poliisille, [rikoskomisario Paavo] Myöhänen vetoaa.

Aivan totta. Tämä oli pääpointtini koko kirjoituksessani.

Määrä on laatua

Seuraava tarina kertoo tositapahtumia, vaikkakaan nämä kaikki eivät ole tapahtuneet minulle. Kirjoitan ensimmäisessä persoonassa, mutta tämä on kollektiivinen nykyajan kuvaus perustuen omiin ja ystävieni kokemuksiin, sekä havainnointeihin ympäriltäni.

Nykypäivän laatu mitataan määrällä. Tulosvastuu kaikessa. Yritykset leikkaavat kuluja ja tietenkin myös materiaalin tulee olla halpaa maksimaalisen voiton takaamiseksi. Myyjää ei kiinnosta se, joka miettii kahden alennus CD levyn väliltä ja haluaa kysyä pienen kysymyksen, vaan hän joka on jo DVD-kokoelma kainalossaan katsomassa uutuuslevyjä silmäillen mp3-soitinvitriiniä näyttäen määrätietoiselta. Määrä on laatua.

Kun saan ensimmäisen laskun sähköyhtiöltä. Summa on €900 sähköstä yhdeltä kuulta, epäilen, että siinä on virhe. Saan selville, että sähköyhtiö koostuu kolmesta tytäryhtiöstä. Yksi on puhelintukipalvelu. Toinen hoitaa laskutuksen ja kolmas jakelun. Luonnollisesti ne on menneet yrityksille jotka ovat onnistuneet tekemään alimman tarjouksen. Tarkoittaa, että ne ovat kolmen eri yrityksen alaisuudessa, joilla ei luonnollisesti ole mitään tekemistä keskenään. Määrä on laatua.

Soittaessani tukipalveluun, heitä ei ole palkattu vastaamaan osaamisensa vaan puhelumäärän vuoksi. Intialaisella aksentilla vastaava George ei välttämättä edes ymmärrä ongelmaani, mutta se ei olekkaan tukipalveluiden tarkoitus nykypäivänä. Se, että tukipalvelu on olemassa on hyvä myyntivaltti. Ja juuri niin monta henkilöä töissä, että kaikki puhelut vastataan. Miten puhelut hoidetaan on toissijainen juttu. Määrä on laatua.

"George" ottaa tietoni ylös hänelle valkenee, etten olekkaan Brysselissä vaan Amsterdamissa. Hetken selvitettyäni asiaa hänelle saan perille, että Ranskan sijaan ne säilyttävät Amsterdamia Alankomaissa. Kun hän on saanut välttävästi kirjoitettua tiedot ylös, mutta hänen flow-charttinsa ei sisällä juuri minun ongelmaani. En soittaisikaan jos itse saisin hoidettua. Hän kertoo eskaloivansa tämän jonnekkin. Tiedä sitten minne. Kuulemma huomenna minulle soitetaan. Heti neljän päivän jälkeen soitan perään ja kysyn mitä on tapahtunut. Koska ongelmani oli hankala, on eskalointitiimi tulosvastuun vuoksi hoitanut kaikki helpot työt ensin. Näyttää paremmalta kun "hankalia" töitä on hoidettu suuri määrä eskalointitiimissä. Määrä on laatua.

Saan selvitettyä, että laskutus johtuu siitä, että olen asunut asunnossa yli puoli vuotta maksamatta laskua. Ja he pystyivät laskuttamaan minua vasta kun rekisteröin itseni. Yritän kertoa, että en ole asunut koko maassa puoli vuotta sitten. Vasta kun saan Espanjasta vanhalta vuokraisännältä kopion sopimuksesta, he suostuvat kuuntelemaan minua. Lasku on tullut automaattisesti edellisen asukkaan maksamattomuuden vuoksi. Automaattinen järjestelmä on ehdoton, eikä laskutuksessa työskentelevien henkilöiden tietotaito riitä korjaamaan vikaa. Määrä on laatua.

Tietenkin tuen kanssa menee viikkoja. Sillä aikaa summa nousee €1500:en, sillä jakelu ei ole korjannut asiaa. Kun saan jakelun myöntämään virheensä, on laskutuksesta vastaava yritys laittanut summan jo perintään. Tietenkin. Kun asia on perinnässä, on vaihtoehdot joko maksaa tai mennä oikeuteen. Perintää ei saa peruttua. Myöntävät virheensä, mutta samalla pyytävät sitä virheellistä summaa. Tietenkin heillä on jo lakimiehet valmistelemassa omaa puolustusta, jossa jätetään tämä virheellisen summan myöntäminen kätevästi pois. Sähköttä ja luottotiedot menettäneenä pyydän poliisia ja ulosottomiestä ottamaan kengät pois kun kirjaavat ylös minun tavaroitani, mutta he nauravat ja suuntaavat alivuokralaistenkin tavaroiden kimppuun. Ei auta, vaikka näytän sähköpostejani, että jopa jakelu myöntää laskun olevan virheellinen ja itse asiassa minun tulisi maksaa reilusti alle €100. Luuttuan lattian kenkien mukana kulkeneista koiranulosteista kylmällä vedellä. Määrä on laatua.

Kimpaantuneena menen ulos syömään, kun kynttilällä munakkaanpaisto on tuskallisen hidasta. Mitä on kaupungissa tarjolla? Pikaruokaa, pikaruokaa, pikaruokaa. Halpaa lihaa ja ruskeaa salaattia. Jauhelihan tai kalan makuista falafelia. Menen sen sijaan ravintolaan. Kun pyydän annoksen kanssa ranskanperunoitten sijaan valkosipuliperunoita, tarjoilija poistuu hetkeksi ja palaa kertoen, että nyt on kyllä mahdollista tilata sivuannoksena valkosipuliperunat. Ranskalaiset kuuluvat annokseen joka tapauksessa. En halua kiusata tätä alipalkattua opiskelun ohella tarjoilevaa henkilöä, joten huokaisen ja tilaan sitten sivuannoksena, mutta pyydän jättämään ranskalaiset pois vaikka ne kuuluu hintaan. Enkä myöskään halua majoneesia. Kun annokseni tulee, huomaan, että valkosipuliperunoitten kanssa näköjään kestää. Hullua kuvitella, että kaikki tilattu ruoka saapuisi samaan aikaan pöytään. Onneksi ei ole useampaa syömässä. Se voisi olla jo ylitsepääsemätön ongelma. Syön niitä ranskalaisia vältellen sitä majoneesia sen aikaa kunnes se teelautasen kokoinen kahdeksan Euron sivuannos saapuu. Vielä pitäisi tippi jättää. Jätänkin - mutta pieninä kolikkoina. Määrä on laatua.

Jotain jälkiruokaa. Ostaessani hedelmiä ja marjoja törmään appelsiinin kokoisiin mansikoihin. Isoja, kauniita. Itse asiassa epäluonnollisen kauniita. Maistuvat hieman happamalle vedelle. Mutta ovat isoja. Määrä on laatua.

Huomaan, että uudet merkkikenkäni alkavat jo toisena päivänä repsottaa kulmasta. Maksoivat yli €100. Eikö siihen hintaan voisi sen lenkkitossuja valmistavan kouluikäisen sijaan ostaa vaikka koneita tekemään lenkkareita? Sukkani kuluvat puhki kantapäästä, paitani saumat purkautuvat ja D, sekä G kirjaimet irtoavat rinnasta. Noh, määrä on laatua.

Avaan nettikahvilassa Helsingin Sanomat. Luen, että poliisi on menettämässä yli 600 virkaa lähivuosina. Poliisi ei halua etsiä yhtä suurrikollista, vaan useita pikkurikollisia. Juurta on turha kitkeä, sillä se poistaisi myös pienrikollisuutta. Mitä useampi pidätys ja lyhyempi tutkinta-aika, sitä paremmat tilastot. Pikkurikollisen tutkinta-aika voi olla muutamakymmen päivää. Suurrikollisen voi venyä jopa yli sadan. Määrä on laatua.

Menenkin tästä juomaan seitsemännen kupin pikakahvia. Määrä on laatua.

Valtion Viinamainos

Jälleen kerran alkoholin mediamainostus on liikkeellä. Kieltolain jälkeen on Suomen alkoholilakeja muuteltu toistuvasti ja niitä on minun elinikäni aikana puitu niin usein, että en muista yhtään viikkoa jolloin alkoholi ei olisi ollut otsikoissa.

Tapa, jolla alkoholista puhutaan Suomessa ja sen väkipakolla otsikoissa pitäminen vain pitää alkoholin tabu-asemassa. Nyt Helsingin Sanomissa kauhistellaan, kun olutpullon hinta on tippunut vuodenvaihteessa tulleen uuden lain myötä. Laki merkitsee, ettei oluesta voi antaa enää paljousalennusta. Ilmeisesti laki myös merkitsee, kuten Risikko korosti, ettei yksittäin myytävä olutpullo voi olla halvempi kuin monipakkauksissa myytävä.

En usko, että alkoholin hinnalla on muuta kuin hetkellisiä vaikutuksia. Kun alkoholipolitiikkaa muutetaan viikottain, on ne hetkelliset vaikutukset jatkuvia. Suomessa ei uskalleta odottaa mitä tapahtuu. Kun alkoholiveroa laskettiin, ei mennyt montaa viikkoa kun kauhisteltiin, kuinka alkoholikulutus kasvoi. Yllättäen. Muutaman kuukauden jälkeen jo luovutettiin ja vaadittiin uudestaan muutosta. Ei kulutus tasaannu viikoissa. Uusi on aina hienoa. Kyllä se arki palaa.

Aloitetaan vaikka siitä, että alkoholimainontaa voisi helpottaa jottei valtion ja uutislehtien tarvitse enää isoin otsikoin mainostaa "uutisina". Tulee halvemmaksikin veronmaksajalle kun mainosrahat menevät alkoholituotteita myyvän yhtiön, eikä valtion kassasta.

Itse asun Alankomaissa, jossa lähikaupastani saan puolen litran nelosoluen hintaan 33 centtiä. Kori lähtee hieman alle kahdeksalla eurolla. Kaupan kalleinkin olut on siinä 90 centin paikkeilla. Mikäli ostan oluen joka maksaa €1.1 - €1.4, niin oletan, että se on Belgialainen erikoisolut, joka on valmistettu munkkiluostarissa joka vuoden seitsemännen maanantain aamukasteesta.

Silti Alankomaissa ei juoda niin hillitöntä määrää. Eikä varsinkaan kerralla. Miksi? Alkoholi on arkista. Ruo'an kanssa ei ole ongelma juoda olutta, ilman että tarvii toinen ottaa tai että pöytäseurue ihmettelee kuinka sitä nyt keskellä päivää juodaan.

Eurooppaa paljon kiertäneenä voin sanoa, ettei missään muualla, kuin Pohjoismaissa ole alkoholista tehty jotain ihmeellistä ja erikoista. Suomalainen kun juo illan aikana koko korin olutta, on tämä "kova jätkä". Espanjalaisessa seurueessa kun juo koko korin tai muutaman pullon viiniä, niin espanjalaiset katsovat, että "kuka tuo moukka on?" Suomessa alkoholi vaan pidetään itsetarkoituksellisena, kun muualla alkoholi on illanvieton oheistarvike.

Mikäli tätä hysteeristä eessun taassun venkslaamista ei lopeteta, ei tule suomalaisten juomatavatkaan muuttumaan. Valistus toimii paremmin, kuin pakotus.

Rakkaus maksaa 630 Euroa

Suomalainen rakastaa lähimmäisiään Jouluna™ keskimäärin 630 eurolla, joista varsinaisiin rakkaudenosoituksiin kuluu 350 euroa, ilmenee nykypäivän mediasta, sekä pankkien teettämistä tutkimuksista.

Asioihin, joilla ei varsinaisesti aneen oston kaltaisesti suoranaisesti osteta rakkautta, kuten ruoka ja vaatteet, käytetään vain 250 euroa.

Eniten lähimmäisiään rakastavat 26-39 vuotiaat, jotka arvelivat ostavansa 450 eurolla rakkautta. Nordean rakkaudenmittaaja Tarja Svartströmin mukaan tämä johtuu useimmiten siitä, että vanhemmat haluavat ostaa lastensa rakkauden.

Sen sijaan yli 68-vuotiaat ovat jo varmempia lähimmäistensä rakkaudesta ja ostavat vain vähän reilulla 300 eurolla lisärakkautta.

Ruotsalaiset rakastavat lähimmäisiään noin 40 eurolla vähemmän, kuin suomalaiset. Eniten rakkautta löytyy Norjasta, jossa rakkauteen käytetään 1100 euroa.

Alkuperäinen uutisartikkeli:

Suomalaiset käyttävät jouluun keskimäärin 630 euroa

Suomalainen käyttää
jouluun keskimäärin 630 euroa, josta joululahjoihin kuluu 350 euroa., ilmenee
tänään julkaistusta Nordean pohjoismaisesta kuluttajatutkimuksesta.
Muihin joulun hankintoihin kuten ruokaan ja vaatteisiin kuluu keskimäärin 250 euroa. Eniten joululahjoihin käyttävät 26–39-vuotiaat, jotka arvelivat käyttävänsä
niihin 450 euroa. Nordean kuluttajaekonomisti Tarja Svartströmin mukaan tämä johtuu useimmiten lasten lahjoista, joihin kuluu enemmän rahaa.

Sen sijaan yli 68-vuotiailta kuluu joululahjoihin vain reilut 300 euroa. Moni suunnittelee ennakolta lahjoihin käyttämänsä rahat. Joulubudjetin ilmoittaa
tekevänsä vajaa puolet, vaikkakin joka viides tunnusti jouluun kuluneen viime vuonna suunniteltua enemmän rahaa.

Suurin osa rahoittaa jouluostoksensa palkallaan, mutta myös veronpalautusrahoja käytetään joulun rahoittamiseen. Vain harva ottaa joulua varten lainaa. Suomalaiset käyttävät jouluun enemmän rahaa kuin vaikkapa ruotsalaiset, jotka käyttävät jouluun keskimmärin 590 euroa. Eniten käyttävät norjalaiset, joilta kuluu peräti 1 100 euroa.

Kaikissa Pohjoismaissa naiset käyttävät rahaa lahjoihin enemmän kuin miehet, mutta miehet puolestaan osallistuvat hieman suuremmalla summalla muihin jouluhankintoihin. Tutkimus tehtiin nyt toisena vuonna perättäin Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Siihen haastateltiin noin tuhatta ihmistä kussakin Pohjoismaassa marraskuun lopussa.