Määrä on laatua

Seuraava tarina kertoo tositapahtumia, vaikkakaan nämä kaikki eivät ole tapahtuneet minulle. Kirjoitan ensimmäisessä persoonassa, mutta tämä on kollektiivinen nykyajan kuvaus perustuen omiin ja ystävieni kokemuksiin, sekä havainnointeihin ympäriltäni.

Nykypäivän laatu mitataan määrällä. Tulosvastuu kaikessa. Yritykset leikkaavat kuluja ja tietenkin myös materiaalin tulee olla halpaa maksimaalisen voiton takaamiseksi. Myyjää ei kiinnosta se, joka miettii kahden alennus CD levyn väliltä ja haluaa kysyä pienen kysymyksen, vaan hän joka on jo DVD-kokoelma kainalossaan katsomassa uutuuslevyjä silmäillen mp3-soitinvitriiniä näyttäen määrätietoiselta. Määrä on laatua.

Kun saan ensimmäisen laskun sähköyhtiöltä. Summa on €900 sähköstä yhdeltä kuulta, epäilen, että siinä on virhe. Saan selville, että sähköyhtiö koostuu kolmesta tytäryhtiöstä. Yksi on puhelintukipalvelu. Toinen hoitaa laskutuksen ja kolmas jakelun. Luonnollisesti ne on menneet yrityksille jotka ovat onnistuneet tekemään alimman tarjouksen. Tarkoittaa, että ne ovat kolmen eri yrityksen alaisuudessa, joilla ei luonnollisesti ole mitään tekemistä keskenään. Määrä on laatua.

Soittaessani tukipalveluun, heitä ei ole palkattu vastaamaan osaamisensa vaan puhelumäärän vuoksi. Intialaisella aksentilla vastaava George ei välttämättä edes ymmärrä ongelmaani, mutta se ei olekkaan tukipalveluiden tarkoitus nykypäivänä. Se, että tukipalvelu on olemassa on hyvä myyntivaltti. Ja juuri niin monta henkilöä töissä, että kaikki puhelut vastataan. Miten puhelut hoidetaan on toissijainen juttu. Määrä on laatua.

"George" ottaa tietoni ylös hänelle valkenee, etten olekkaan Brysselissä vaan Amsterdamissa. Hetken selvitettyäni asiaa hänelle saan perille, että Ranskan sijaan ne säilyttävät Amsterdamia Alankomaissa. Kun hän on saanut välttävästi kirjoitettua tiedot ylös, mutta hänen flow-charttinsa ei sisällä juuri minun ongelmaani. En soittaisikaan jos itse saisin hoidettua. Hän kertoo eskaloivansa tämän jonnekkin. Tiedä sitten minne. Kuulemma huomenna minulle soitetaan. Heti neljän päivän jälkeen soitan perään ja kysyn mitä on tapahtunut. Koska ongelmani oli hankala, on eskalointitiimi tulosvastuun vuoksi hoitanut kaikki helpot työt ensin. Näyttää paremmalta kun "hankalia" töitä on hoidettu suuri määrä eskalointitiimissä. Määrä on laatua.

Saan selvitettyä, että laskutus johtuu siitä, että olen asunut asunnossa yli puoli vuotta maksamatta laskua. Ja he pystyivät laskuttamaan minua vasta kun rekisteröin itseni. Yritän kertoa, että en ole asunut koko maassa puoli vuotta sitten. Vasta kun saan Espanjasta vanhalta vuokraisännältä kopion sopimuksesta, he suostuvat kuuntelemaan minua. Lasku on tullut automaattisesti edellisen asukkaan maksamattomuuden vuoksi. Automaattinen järjestelmä on ehdoton, eikä laskutuksessa työskentelevien henkilöiden tietotaito riitä korjaamaan vikaa. Määrä on laatua.

Tietenkin tuen kanssa menee viikkoja. Sillä aikaa summa nousee €1500:en, sillä jakelu ei ole korjannut asiaa. Kun saan jakelun myöntämään virheensä, on laskutuksesta vastaava yritys laittanut summan jo perintään. Tietenkin. Kun asia on perinnässä, on vaihtoehdot joko maksaa tai mennä oikeuteen. Perintää ei saa peruttua. Myöntävät virheensä, mutta samalla pyytävät sitä virheellistä summaa. Tietenkin heillä on jo lakimiehet valmistelemassa omaa puolustusta, jossa jätetään tämä virheellisen summan myöntäminen kätevästi pois. Sähköttä ja luottotiedot menettäneenä pyydän poliisia ja ulosottomiestä ottamaan kengät pois kun kirjaavat ylös minun tavaroitani, mutta he nauravat ja suuntaavat alivuokralaistenkin tavaroiden kimppuun. Ei auta, vaikka näytän sähköpostejani, että jopa jakelu myöntää laskun olevan virheellinen ja itse asiassa minun tulisi maksaa reilusti alle €100. Luuttuan lattian kenkien mukana kulkeneista koiranulosteista kylmällä vedellä. Määrä on laatua.

Kimpaantuneena menen ulos syömään, kun kynttilällä munakkaanpaisto on tuskallisen hidasta. Mitä on kaupungissa tarjolla? Pikaruokaa, pikaruokaa, pikaruokaa. Halpaa lihaa ja ruskeaa salaattia. Jauhelihan tai kalan makuista falafelia. Menen sen sijaan ravintolaan. Kun pyydän annoksen kanssa ranskanperunoitten sijaan valkosipuliperunoita, tarjoilija poistuu hetkeksi ja palaa kertoen, että nyt on kyllä mahdollista tilata sivuannoksena valkosipuliperunat. Ranskalaiset kuuluvat annokseen joka tapauksessa. En halua kiusata tätä alipalkattua opiskelun ohella tarjoilevaa henkilöä, joten huokaisen ja tilaan sitten sivuannoksena, mutta pyydän jättämään ranskalaiset pois vaikka ne kuuluu hintaan. Enkä myöskään halua majoneesia. Kun annokseni tulee, huomaan, että valkosipuliperunoitten kanssa näköjään kestää. Hullua kuvitella, että kaikki tilattu ruoka saapuisi samaan aikaan pöytään. Onneksi ei ole useampaa syömässä. Se voisi olla jo ylitsepääsemätön ongelma. Syön niitä ranskalaisia vältellen sitä majoneesia sen aikaa kunnes se teelautasen kokoinen kahdeksan Euron sivuannos saapuu. Vielä pitäisi tippi jättää. Jätänkin - mutta pieninä kolikkoina. Määrä on laatua.

Jotain jälkiruokaa. Ostaessani hedelmiä ja marjoja törmään appelsiinin kokoisiin mansikoihin. Isoja, kauniita. Itse asiassa epäluonnollisen kauniita. Maistuvat hieman happamalle vedelle. Mutta ovat isoja. Määrä on laatua.

Huomaan, että uudet merkkikenkäni alkavat jo toisena päivänä repsottaa kulmasta. Maksoivat yli €100. Eikö siihen hintaan voisi sen lenkkitossuja valmistavan kouluikäisen sijaan ostaa vaikka koneita tekemään lenkkareita? Sukkani kuluvat puhki kantapäästä, paitani saumat purkautuvat ja D, sekä G kirjaimet irtoavat rinnasta. Noh, määrä on laatua.

Avaan nettikahvilassa Helsingin Sanomat. Luen, että poliisi on menettämässä yli 600 virkaa lähivuosina. Poliisi ei halua etsiä yhtä suurrikollista, vaan useita pikkurikollisia. Juurta on turha kitkeä, sillä se poistaisi myös pienrikollisuutta. Mitä useampi pidätys ja lyhyempi tutkinta-aika, sitä paremmat tilastot. Pikkurikollisen tutkinta-aika voi olla muutamakymmen päivää. Suurrikollisen voi venyä jopa yli sadan. Määrä on laatua.

Menenkin tästä juomaan seitsemännen kupin pikakahvia. Määrä on laatua.