Taas outo uni

Taas kerran näin oudon unen. Tällä kertaa pakko laittaa suomenkieliselle puolelle, sillä se sisältää referenssejä, joita ei ulkomaalainen ymmärrä.

Jostain mielen syövereistä pukkasi lentomatkaa varmaan. Olimme vanhan suomalaisen kaveriporukan kanssa menossa lentokoneella jonnekkin. En muista mihin lento oli menossa. Mutta naamat oli vanhat tutut. Koko kone oli täytety juuri niillä idiooteilla, joiden kanssa tuli Helsingissä juotua Karhu poikineen.

Kone oli leveä, isot istuimet ja niitä oli toisella puolella neljä vierekkäin, toisella kolme. Penkit olivat samanlaiset kuluneet kangaspenkit, kuin Elokuva-arkiston. (Ellei niitä ole uusittu viime vuosien aikana.) Tosin ne olivat kuluneen viininpunaiset. Eri alueet oli eroteltu puuhelmiverhoin.

Istuimme jokaisella muovikassillinen Karhua mukana paikoillamme omalla alueella ja mölysimme. Lentoemo (saako tuota sanaa enää käyttää nykypäivänä, ettei joku radikaaliryhmä hermostu?) tarjoili kahvia ja meidän alueen läpi mennessään ei edes pysähtynyt, kun näki jokaisella olutpullon.

Sitten tuli kuulutus kun lentokapteeni laitteli koneita käyntiin. Iku Viitanenhan se siellä. Selosti TPS-Kärpät ottelun väliaikatuloksia siinä välissä kun kertoi mihin olimme menossa, mihin korkeuteen noustaan, mikä on sää, suunta ja nopeus... Hirveässä jurrissa. Pelotti. Sanoin eräälle kaverille, että nyt on joku pielessä, ja voisin ottaa seuraavan lennon. Naurahti. Muutkin yhtyivät siihen ja sanoivat, että istu nyt alas vaan. Rupesin hermostumaan, kun laidalta toiselle tämä Iku Viitanen koitti saada konetta kiitoradan päähän.

Nousin ylös ja sanoin, että kyllähän täältä pois pääsee. Muut sanoivat, että istu nyt tai muuten lennät ulos täältä. Sitähän halusin, mutta samassa lentoemo istutti minut penkkiin. Melko jykevällä otteella niinkin hento ihminen tarrasi olkapäästä.

Kone lähti eteenpäin edelleen horjuen ja vaappuen ja vauhtia ei tainnut olla riittävästi - ainakaan mielestäni. Kun eturengas nousi, niin heräsin.

Harmi.

Karmeaa!

Vaikka yleisesti valitankin siitä, kuinka valtion avustuksella media pitää alkoholia ehdoin tahdoin otsikoissa, niin nyt on minunkin vuoroni!

Helsingin Sanomat kertovat, että Kuorma-auto kolaroi viinalastissa Kehä III:lla.

Tässä kohdassa alkoi yhtäkkiä Vesku Loirin laulama Lääketieteen Opiskelijan Epätoivo -nimisen kappaleen loppukohta yli suositellun 85 desibelin voimakkuudella pääni sisällä.

Suomessa asuessani olen asunut mm. Heikinlaaksossa noin parisataa metriä tapahtumapaikasta! Ei olisi tarvinnut edes autolla käydä katsomassa josko siellä olisi pari ehjäksikin jäänyt, ennen kuin palokunta tulee sotkemaan tilanteen!

Voi tuskaa! Voi epäonnea! Miksen ollut paikalla?

Ja se kaikki olikin pilaa!

Pedofiili puun takana! Susi, susi, susi!

Lapset eivät nahistele, vaan pahoinpitelevät toisiaan! Susi, susi, susi!

Vanhemmat eivät nosta polvelle ja ojenna lastaan oikein isän kädestä, vaan törkeästi pahoinpitelevät lastaan! Susi, susi, susi!

Hysteria iski jälleen. Mainitsin tuossa hetki sitten, että "silloin, kun minä olin nuori" niin ei pikkupoikien välisistä nahisteluista lehdissä juteltu. Jos koulussa olin tappelussa, niin eipä siitä rikosilmoitusta tehty, vaan kotona tuli ympäri korvia kun ei oltu käyttäydytty.

Jos kaikki tuommoinen nahistelu aiotaan poistaa ja tehdä maailmasta THX1138 / Equilibrium -tyylinen paikka, niin kyllä siihen se pakollinen lääke tarvitaan. Ei nahistelua saa pois sillä, että laki sanoo niin. Pikkupojat eivät vielä pysty käsittämään mitä laki on. Ja vaikka pystyisivät, niin mitäpä poliisi siinä tekisi jos tekijä on alle 15-vuotias? Antaisi puhuttelun? Toimii ehkä kerran. Samalla syö auktoriteettiä vanhemmilta.

Kun normaalista nahistelusta tehdään epänormaalia ja vanhemman ojennus on pahoinpitelyä, jää jäljelle ainoaksi ratkaisukeinoksi poliisin kutsuminen. Sillä saa huomiota. Niin kuin nyt.

Kun tämä lastensuojelu on jo hysteeristä panikointia ja kaikesta pienestäkin nostetaan iso, maanlaajuinen jupakka, niin mitä sitten tehdään kun oikeasti joku paha asia tapahtuu?

Susi, susi, susi!

Lisää susia tulee, eikä ainoastaan metsistä. Mutta mikä niistä on Sepe?

Sammakoita loikkii Anne Frankin puun ympäri

Luin Helsingin Sanomia ja siinä kerrottiin, että Anne Frankin talo sijaitsee Keizersgrachtin kaupunginosassa. Itse en ole kuullut moisesta kaupunginosasta. Onko Helsinginkin lähistöllä Kehä I:n kaupunginosa? Tai Vantaanjoen kaupunginosa?

Erehdyksiä sattuu, mutta niin kauan kun on kanaalin nimi kirjoitettuna edessä ja maps.google.com toiminnassa, ei tällaista mokaa pitäisi sattua.

Kuten Googlen kartoista voi havaita, on Keizersgracht yksi niistä kanaaleista, jotka kiertävät Amsterdamin keskustan ympäri. Se sijaitsee Prinsengrachtin ja Herengrachtin välissä. Eli kanaalit ovat Prinssin-, Keisarin- ja Herrankanaali.

Miksei minun toilailuista kirjoiteta lehdissä?

Luin lehdestä, että pari isompaa poikaa oli heittänyt 7-vuotiaan jäihin! Kauheaa!

No on se. En sitä kiellä. Mutta onko se nyt niin iso asia, että maanlaajuisessa lehdessä puidaan jotain yksittäistä kiusaustapausta?

Itse pikkupoikana otti naamariin urakalla. Eikä siitä kukaan kirjoittanut edes parin rivin juttua paikallislehden mielipidepalstallekkaan.

5-6 vuotiaana olen ollut suljettuna jäiseen lumilinnaan. Pääkaupunkiseudulla kerätään lumet niihin paikkoihin mihin mahtuu ja niistä välillä kasvaa niin isoja kasoja, etten ymmärrä miten niillä traktoreilla saa lumen niin korkealle. Semmoiseen oli rakennettu linna isojen poikien toimesta. Ja syvä vankityrmä, ilmeisesti. Menin katsomaan ja he telkesivät sinne minua suuremmalla lumipallolla ja tilkitsivät sen pallon sen ovensuun eteen. Menivät naureskellen pois, kuulin äänistä. Onneksi se oli kaivonmallinen, että sieltä ihan tunnissa kahdessa sain työnnettyä itseni ylös, kun ne reunat oli varmuuden vuoksi kynttilällä jäädytetty. Miksei tämä tapaus ollut lehdessä?

Jäihin heittely oli arkipäivää. Höh. Mentiin vapaaehtoisestikin leikkimään heikoille jäille.

Eikö tuollakaan toimittajalla ollut oikeasti mitään uutista kirjoitettavana? Vai onko juuri saanut ylennyksen paikallisesta ilmaisjakelulehdestä oikein Iltikseen?

Pedofiliahysteria

Media ei ole kansakunnan peili. Kansakunnan on peilattava mitä media kertoo meidän olevan.

Viinahan on ollut kieltolain jälkeen otsikoissa jatkuvasti. Mutta viinan rinnalle media ottaa silloin tällöin uuden teemaongelman, jonka jokaisen suomalaisen on sisäistettävä.

Nyt se on ison maailman mallin mukaisesti pedofilia. En todellakaan hyväksy tätä toimintaa. Mutta en myöskään hyväksy pakkolääkintää. Ennaltaehkäisevää rangaistusta en hyväksy, enkä myöskään mitään kemikaalia elimistöön, mitä joku ei halua. En näe pakkolääkityksen periaatteen takana paljoakaan eroa Yhdysvaltojen myrkkyruiskeiden kanssa. Toinen vain on hieman voimakkaampi ruiske, kuin toinen. Eikä kumpaakaan saa ruiskutettava itse valita.

Nyt on ongelmana se, että missä se pedofiili piileksii? Kun itse olin kouluikäinen, niin aina silloin tällöin joku äijä eksyi koululle ihmettelemään. Joku liimanhaistelija saattoi olla vähän eksyksissä ja joku laitapuolen vanhempi herrasmies yritti talvella päästä lämmittelemään hetkeksi.

Namusedistä puhuttiin ja tuntemattomien matkaan ei saanut mennä. Se riitti. Lapsi ei välttämättä pysty käsittämään määritettä "pedofiili" eikä lapsen tarvitsekkaan. Lasta tulisi pedofiilien lisäksi suojata siltä määreeltä mitä pedofilia sisältää. Namusetä on hyvä määre. Setä, joka on tuntematon, mutta antaa namuja. Jos hänen matkaansa menet, hän voi "tehdä sinulle jotain pahaa, eikä päästä sinua näkemään äitiäsi". Ei lapsen tarvitse osatakkaan määreitä "raiskaus" tai "hyväksikäyttö". Kyllä ne aikuisten termit ajan myötä selkenee sitten kun pään sisällä on työkalut niiden ymmärtämiseen. Yhtälailla lasta saattaa hämmentää pedofilia, kuin moisen määreen opettelu. Toinen vain toista hieman enemmän.

Nyt luin lehdestä, että joku epämääräisempi äijä on ollut jonkun koulun lähellä. Autokin nähty. Tekstiviestirumba lähtenyt, eikä olla vielä edes varmoja kuuluuko auto miehelle vai onko ne eri tapauksia. Eikä edes tietoa mitä se äijä on koululla sekoillut. Yrittikö edes lähennellä ketään vai oliko vain eksyksissä? No pedofiilihan sen on pakko olla. Ja onneksi rekisterinumero on tiedossa, jotta auton omistajankin otsaan saadaan pedofiilileima. Vaikka olisikin varastettu auto.

Ei sillä, kyllähän pedofiliaan tulee puuttua. Mutta tämä nykyajan pedofiliamainoskampanja tuottaa mielestäni vääränlaista tulosta. Pelätään hysteerisesti kaikkia yli 15-vuotiaita miespuolisia henkilöitä jotka sekuntia pidemmäksi aikaa laskevat katseensa kehenkään itseään nuorempaan tai edes uskaltavat mennä sitä lähestymiskiellon viittäsataa metriä lähemmäs alaikäistä.

Ainahan voi ottaa sen perussuomalainen tekopyhän asenteen "jos sillä yhdenkin pelastaa..." Suomalaiset ovat tässä tekopyhyydessä kohta Isoa-Britanniaa edistyksellisempiä. Siellä jokunen vuosi taakseppäin suuri joukko sakinhivutus mielessään meni hakkaamaan erään lääkärin ovea, sillä hän oli kehdannut tämän sairaan viehtymyksensä laittaa oikein metallikohokirjaimin oveensa: Pediatri.

Noh, kyllä yhden henkihieväriin piestyn lastenlääkärin kestää, jos sillä pelastaa yhdenkin lapsen.

Toisaalta minulla ei ole itselläni lasta, joten en tietenkään voi asettua lapsen vanhemman kenkiin. Tokkopa lainaisivatkaan kenkiään. Koska minulla ei ole tätä ajattelukykyä häiritsevää aivovauriota, joka vanhemmille tulee lapsen syntyessä, kykenen ajattelemaan järjellä ja sulkemaan tunteen pois. Osaan laskea myös matemaattisesti. Joudumme antamaan lasten vanhemmille anteeksi heidän järjen vähyyden silloin, kun tunteet ajavat kaiken muun ohi.

Harmi vain, että media ruokkii itseään vanhempien peloilla jotka eivät itse kykene ajattelemaan loogisesti ja se ilmenee juuri mainitsemani hysterian tavoin.

Lisäys 23 Tammikuuta, Iltalehdestä poimittuna:

- Tällaisissa tilanteissa on vaarana erehtyä henkilöstä. Siksi toivonkin, että ihmiset jättäisivät kaikki toimenpiteet poliisille, [rikoskomisario Paavo] Myöhänen vetoaa.

Aivan totta. Tämä oli pääpointtini koko kirjoituksessani.

Määrä on laatua

Seuraava tarina kertoo tositapahtumia, vaikkakaan nämä kaikki eivät ole tapahtuneet minulle. Kirjoitan ensimmäisessä persoonassa, mutta tämä on kollektiivinen nykyajan kuvaus perustuen omiin ja ystävieni kokemuksiin, sekä havainnointeihin ympäriltäni.

Nykypäivän laatu mitataan määrällä. Tulosvastuu kaikessa. Yritykset leikkaavat kuluja ja tietenkin myös materiaalin tulee olla halpaa maksimaalisen voiton takaamiseksi. Myyjää ei kiinnosta se, joka miettii kahden alennus CD levyn väliltä ja haluaa kysyä pienen kysymyksen, vaan hän joka on jo DVD-kokoelma kainalossaan katsomassa uutuuslevyjä silmäillen mp3-soitinvitriiniä näyttäen määrätietoiselta. Määrä on laatua.

Kun saan ensimmäisen laskun sähköyhtiöltä. Summa on €900 sähköstä yhdeltä kuulta, epäilen, että siinä on virhe. Saan selville, että sähköyhtiö koostuu kolmesta tytäryhtiöstä. Yksi on puhelintukipalvelu. Toinen hoitaa laskutuksen ja kolmas jakelun. Luonnollisesti ne on menneet yrityksille jotka ovat onnistuneet tekemään alimman tarjouksen. Tarkoittaa, että ne ovat kolmen eri yrityksen alaisuudessa, joilla ei luonnollisesti ole mitään tekemistä keskenään. Määrä on laatua.

Soittaessani tukipalveluun, heitä ei ole palkattu vastaamaan osaamisensa vaan puhelumäärän vuoksi. Intialaisella aksentilla vastaava George ei välttämättä edes ymmärrä ongelmaani, mutta se ei olekkaan tukipalveluiden tarkoitus nykypäivänä. Se, että tukipalvelu on olemassa on hyvä myyntivaltti. Ja juuri niin monta henkilöä töissä, että kaikki puhelut vastataan. Miten puhelut hoidetaan on toissijainen juttu. Määrä on laatua.

"George" ottaa tietoni ylös hänelle valkenee, etten olekkaan Brysselissä vaan Amsterdamissa. Hetken selvitettyäni asiaa hänelle saan perille, että Ranskan sijaan ne säilyttävät Amsterdamia Alankomaissa. Kun hän on saanut välttävästi kirjoitettua tiedot ylös, mutta hänen flow-charttinsa ei sisällä juuri minun ongelmaani. En soittaisikaan jos itse saisin hoidettua. Hän kertoo eskaloivansa tämän jonnekkin. Tiedä sitten minne. Kuulemma huomenna minulle soitetaan. Heti neljän päivän jälkeen soitan perään ja kysyn mitä on tapahtunut. Koska ongelmani oli hankala, on eskalointitiimi tulosvastuun vuoksi hoitanut kaikki helpot työt ensin. Näyttää paremmalta kun "hankalia" töitä on hoidettu suuri määrä eskalointitiimissä. Määrä on laatua.

Saan selvitettyä, että laskutus johtuu siitä, että olen asunut asunnossa yli puoli vuotta maksamatta laskua. Ja he pystyivät laskuttamaan minua vasta kun rekisteröin itseni. Yritän kertoa, että en ole asunut koko maassa puoli vuotta sitten. Vasta kun saan Espanjasta vanhalta vuokraisännältä kopion sopimuksesta, he suostuvat kuuntelemaan minua. Lasku on tullut automaattisesti edellisen asukkaan maksamattomuuden vuoksi. Automaattinen järjestelmä on ehdoton, eikä laskutuksessa työskentelevien henkilöiden tietotaito riitä korjaamaan vikaa. Määrä on laatua.

Tietenkin tuen kanssa menee viikkoja. Sillä aikaa summa nousee €1500:en, sillä jakelu ei ole korjannut asiaa. Kun saan jakelun myöntämään virheensä, on laskutuksesta vastaava yritys laittanut summan jo perintään. Tietenkin. Kun asia on perinnässä, on vaihtoehdot joko maksaa tai mennä oikeuteen. Perintää ei saa peruttua. Myöntävät virheensä, mutta samalla pyytävät sitä virheellistä summaa. Tietenkin heillä on jo lakimiehet valmistelemassa omaa puolustusta, jossa jätetään tämä virheellisen summan myöntäminen kätevästi pois. Sähköttä ja luottotiedot menettäneenä pyydän poliisia ja ulosottomiestä ottamaan kengät pois kun kirjaavat ylös minun tavaroitani, mutta he nauravat ja suuntaavat alivuokralaistenkin tavaroiden kimppuun. Ei auta, vaikka näytän sähköpostejani, että jopa jakelu myöntää laskun olevan virheellinen ja itse asiassa minun tulisi maksaa reilusti alle €100. Luuttuan lattian kenkien mukana kulkeneista koiranulosteista kylmällä vedellä. Määrä on laatua.

Kimpaantuneena menen ulos syömään, kun kynttilällä munakkaanpaisto on tuskallisen hidasta. Mitä on kaupungissa tarjolla? Pikaruokaa, pikaruokaa, pikaruokaa. Halpaa lihaa ja ruskeaa salaattia. Jauhelihan tai kalan makuista falafelia. Menen sen sijaan ravintolaan. Kun pyydän annoksen kanssa ranskanperunoitten sijaan valkosipuliperunoita, tarjoilija poistuu hetkeksi ja palaa kertoen, että nyt on kyllä mahdollista tilata sivuannoksena valkosipuliperunat. Ranskalaiset kuuluvat annokseen joka tapauksessa. En halua kiusata tätä alipalkattua opiskelun ohella tarjoilevaa henkilöä, joten huokaisen ja tilaan sitten sivuannoksena, mutta pyydän jättämään ranskalaiset pois vaikka ne kuuluu hintaan. Enkä myöskään halua majoneesia. Kun annokseni tulee, huomaan, että valkosipuliperunoitten kanssa näköjään kestää. Hullua kuvitella, että kaikki tilattu ruoka saapuisi samaan aikaan pöytään. Onneksi ei ole useampaa syömässä. Se voisi olla jo ylitsepääsemätön ongelma. Syön niitä ranskalaisia vältellen sitä majoneesia sen aikaa kunnes se teelautasen kokoinen kahdeksan Euron sivuannos saapuu. Vielä pitäisi tippi jättää. Jätänkin - mutta pieninä kolikkoina. Määrä on laatua.

Jotain jälkiruokaa. Ostaessani hedelmiä ja marjoja törmään appelsiinin kokoisiin mansikoihin. Isoja, kauniita. Itse asiassa epäluonnollisen kauniita. Maistuvat hieman happamalle vedelle. Mutta ovat isoja. Määrä on laatua.

Huomaan, että uudet merkkikenkäni alkavat jo toisena päivänä repsottaa kulmasta. Maksoivat yli €100. Eikö siihen hintaan voisi sen lenkkitossuja valmistavan kouluikäisen sijaan ostaa vaikka koneita tekemään lenkkareita? Sukkani kuluvat puhki kantapäästä, paitani saumat purkautuvat ja D, sekä G kirjaimet irtoavat rinnasta. Noh, määrä on laatua.

Avaan nettikahvilassa Helsingin Sanomat. Luen, että poliisi on menettämässä yli 600 virkaa lähivuosina. Poliisi ei halua etsiä yhtä suurrikollista, vaan useita pikkurikollisia. Juurta on turha kitkeä, sillä se poistaisi myös pienrikollisuutta. Mitä useampi pidätys ja lyhyempi tutkinta-aika, sitä paremmat tilastot. Pikkurikollisen tutkinta-aika voi olla muutamakymmen päivää. Suurrikollisen voi venyä jopa yli sadan. Määrä on laatua.

Menenkin tästä juomaan seitsemännen kupin pikakahvia. Määrä on laatua.

Risikolta lipsahti sammakko suusta

Paula Risikko yrittää käyttää maalaisjärkeä, joka ei ole valitettavasti nykypäivänä sallittua. Maalta muutetaan kaupunkiin, jolloin maalaisjärjen käytöstäkin on luovuttava.

Hän uskoo, että valistuksella olisi muka jokin vaikutus, eikä hupaisat keräilytarrat alkoholijuomien etiketeissä muka vähentäisi alkoholin kulutusta. Valistus toimi ennen, kun ihmisillä oli vielä vastuu omista teoistaan, mutta nykypäivänä toimii "kerää-koko-sarja" tyyliset keräilytarrat.

Lue aiheesta Helsingin Sanomien kirjoituksessa "Risikko ehdottaa, että viinan varoitustarroista luovutaan".

Vaadinkin, että valtio ja media jatkaa viinamainostustaan normaaliin tapaan nostamalla asiasta suuren hälyn. Pitämällä alkoholin tabuna saamme varmasti alennettua alkoholinkulutusta.

Tanka

Tulihan se jo. Muotoilin sen fiksummin. Mutta tankana.

Ikkunan kajo
Peilikuvani siinä
Lumihiutaleet
Tanssivat kuin tähtinä
Avaruus on tässä nyt

Runo. Kai.

Ystäväni kirjoitti runon. Se kirvoitti mieleni syövereistä oman. Lisään sen hänen bloginsa kommenttien lisäksi myös tänne. Nopeasti tehty, eikä haiku muodossa. Idea tullee selville.

Katson ulos ikkunasta.
Lumihiutaleet muistuttavat tähtiä peilikuvani ympärillä.
Avaruus on tässä.

Kummastelua sanoista

Mitä on baliikki ilman kalaa?
Mikä on sanan 'potra' määritelmä?
Miksei sitä käytetä muun sanan yhteydessä, kuin 'pojan'?
Voiko ihminen häikäillä, vai onko negatiivinen muoto ainoa oikea tälle sanalle?

Jos määräisesti seisoo, niin sana on "seisoa". Jos epämääräisesti seisoo, sana on "seisoskella". Jos määräisesti juoksee, sana on "juosta". Jos epämääräisesti ryntäilee, sana on "juoksennella". Jos varmasti rakastaa, sana on "rakastaa". Entä jos vain hieman epämääräisesti rakastaa?

Lisää myöhemmin, kun tulee mieleen.

Päivän Aforismi Pt.2

Katsoin eilen House M.D. sarjan jaksoa Detox. Tri. House lopetti kipulääkkeiden syönnin ja kun jalkaan sattui paljon, hän löi käteensä huhmarilla. Minulla tuli seuraava mieleen:

Zen Hoito

Valitti kättään
Potkaisin häntä polveen
Eikä kiittänyt

Valtion Viinamainos

Jälleen kerran alkoholin mediamainostus on liikkeellä. Kieltolain jälkeen on Suomen alkoholilakeja muuteltu toistuvasti ja niitä on minun elinikäni aikana puitu niin usein, että en muista yhtään viikkoa jolloin alkoholi ei olisi ollut otsikoissa.

Tapa, jolla alkoholista puhutaan Suomessa ja sen väkipakolla otsikoissa pitäminen vain pitää alkoholin tabu-asemassa. Nyt Helsingin Sanomissa kauhistellaan, kun olutpullon hinta on tippunut vuodenvaihteessa tulleen uuden lain myötä. Laki merkitsee, ettei oluesta voi antaa enää paljousalennusta. Ilmeisesti laki myös merkitsee, kuten Risikko korosti, ettei yksittäin myytävä olutpullo voi olla halvempi kuin monipakkauksissa myytävä.

En usko, että alkoholin hinnalla on muuta kuin hetkellisiä vaikutuksia. Kun alkoholipolitiikkaa muutetaan viikottain, on ne hetkelliset vaikutukset jatkuvia. Suomessa ei uskalleta odottaa mitä tapahtuu. Kun alkoholiveroa laskettiin, ei mennyt montaa viikkoa kun kauhisteltiin, kuinka alkoholikulutus kasvoi. Yllättäen. Muutaman kuukauden jälkeen jo luovutettiin ja vaadittiin uudestaan muutosta. Ei kulutus tasaannu viikoissa. Uusi on aina hienoa. Kyllä se arki palaa.

Aloitetaan vaikka siitä, että alkoholimainontaa voisi helpottaa jottei valtion ja uutislehtien tarvitse enää isoin otsikoin mainostaa "uutisina". Tulee halvemmaksikin veronmaksajalle kun mainosrahat menevät alkoholituotteita myyvän yhtiön, eikä valtion kassasta.

Itse asun Alankomaissa, jossa lähikaupastani saan puolen litran nelosoluen hintaan 33 centtiä. Kori lähtee hieman alle kahdeksalla eurolla. Kaupan kalleinkin olut on siinä 90 centin paikkeilla. Mikäli ostan oluen joka maksaa €1.1 - €1.4, niin oletan, että se on Belgialainen erikoisolut, joka on valmistettu munkkiluostarissa joka vuoden seitsemännen maanantain aamukasteesta.

Silti Alankomaissa ei juoda niin hillitöntä määrää. Eikä varsinkaan kerralla. Miksi? Alkoholi on arkista. Ruo'an kanssa ei ole ongelma juoda olutta, ilman että tarvii toinen ottaa tai että pöytäseurue ihmettelee kuinka sitä nyt keskellä päivää juodaan.

Eurooppaa paljon kiertäneenä voin sanoa, ettei missään muualla, kuin Pohjoismaissa ole alkoholista tehty jotain ihmeellistä ja erikoista. Suomalainen kun juo illan aikana koko korin olutta, on tämä "kova jätkä". Espanjalaisessa seurueessa kun juo koko korin tai muutaman pullon viiniä, niin espanjalaiset katsovat, että "kuka tuo moukka on?" Suomessa alkoholi vaan pidetään itsetarkoituksellisena, kun muualla alkoholi on illanvieton oheistarvike.

Mikäli tätä hysteeristä eessun taassun venkslaamista ei lopeteta, ei tule suomalaisten juomatavatkaan muuttumaan. Valistus toimii paremmin, kuin pakotus.

Vihje Kalle Isokalliolle

Luin Kalle Isokallion kolumnin Iltalehdestä, jossa hän puhui eläkkeiden hinnoista.

Erityisesti tämä kohta:

Jos jonain teoreettisena viikkona Lilius ja kaksikymmentä sorvaria siirtyisi eläkkeelle, mikä olisi tuolla viikolla eläköityneiden keskimääräinen eläke? Oletetaan että Lilius saa 60 000 euroa ja sorvarit 3 000 euroa kuussa sitä eläkettä. Tuolla viikolla eläköityneiden keskieläke on silloin 5 700 euroa kuussa, eli keskieläkkeet ovat nousussa. Niiden kahdenkymmenen sorvarin mielestä eläke ei kuitenkaan ole 5 700 euroa, vaan se on edelleen se 3 000 euroa kuussa. Mutta minkäs teet, kun tilastot kertovat toisin?

Tässä puhutaan siis normaalin keskiarvon (aritmeettinen keskiarvo) sijaan mediaanista? Hyvä idea, mutta mielestäni painotetulla keskiarvolla voitaisiin saada tarkempi tulos.

Mutta parahin Kalle, en suotta pidättelisi hengitystäni median keskiarvolaskujen muuttumiseksi korrektimpaan suuntaan. Olen jo useasti tuskastellut median lukuarvojen osaamattomuuden kanssa. Jopa kirjoittanut asiasta englanninkieliseen blogiini.